15.10.2018 Helsinki- Catania- Palermo, 2900 km.
Matkalle lähdin odottavin mielin, sillä olin odottanut kesäloman alkua jo pitkään. Finnair starttasi aamulla klo 08.00 ja suuntana Milano. Milanosta jatkoin Air Italian koneella Sisilian Cataniaan, jonne saavuin puoli kolmen aikoihin paikallista aikaa. Lyhyen pohdiskelun jälkeen päätin hypätä vielä junaan ja suunta kohti Palermoa. Sain lipun puoli kuusi lähteneeseen junaan ja matkasta tulikin mukava kaikkine pysähdyksineen, mutta onneksi pääsimme perille vain reilu tunnin myöhässä, kello 21.30 aikoihin. Nopeasti katsoin Booking. comiin ja löysin lähettyviltä majapaikan, johon sitten suunnistin tulevaksi yöksi.
16.10.2018 Palermo- Santa Cristina Gela, 23,8 km
Aamulla hiukan väsyneenä ja aamupalan jälkeen lähdin Palermon Katedraaliin hankkimaan vaelluspassiini lähtöleiman Magna Via Francigenalle. Yhdeksän aikoihin pääsin lähtemään etapille ja iltapäivällä viiden aikoihin pääsin ensimmäiseen määränpäähäni, Santa Cristina Gelaan. Reitti oli pääosin vuoristossa kulkemista ja oman haasteensa siihen teki kostea lämmin ilma, joten hikeä riitti ja vesivarantoa kului.
17.10.2018 Santa Cristina Gela- Corleone, 25,6 km
Aamulla tapasin kolme etelä- Italialaista kaveria aamiaisella. He kertoivat olevansa myös vaeltamassa Magna Via Frangicenaa. Lähdin hiukan aikaisemmin reitille kuin he ja vaelsinkin etapin yksin. Päästyäni majapaikkaan tulivat he myös samaan paikkaan ja samaan neljän hengen huoneeseen, johon olin majoittunut. Mikä yhteensattuma totesimme.
Illalla he pyysivät minua mukaansa illalliselle ja lähdin heidän kanssaan. Aloimme tulla hyvin toimeen, vaikka yhteistä sujuvaa kieltä ei ollutkaan. Oman kouluenglannin ohella pärjään hiukan italian kielellä.
18.10.2018 Corleone- Prizzi, 19,2 km
Corleonesta lähdimme kaikki yhdessä kohti vuoristoa. Muutaman kilometrin jälkeen erkanin heidän vauhdistaan ja kuljettuani noin viiden kilometrin verran tapasin kymmenen hengen seurueen vaeltamassa omaa vaellusreittiään. He kertoivat olevansa omalla vaellusreitillä ja nyt ko. etappi oli vain osunut myös heidän reitilleen.
He pyysivät minua mukaansa vaeltamaan heidän ryhmänsä kanssa heidän reittiään. Kerroin suunnitelleeni Magnaa jo pitempään, joten halusin vaeltaa sen. Vaelsimme kumminkin yhdessä Prizziin, jossa teimme hyvästit ja lupasimme pitää yhteyttä jälkeenkin päin.
Giuseppe, nuorin kolmesta tapaamistani italialaisesta, oli varannut minullekin yösijan eli neljän hengen huoneen meille Prizzistä. Majapaikan emäntänä toimi Nicoletta, joka piti meistä hyvää huolta. Illalla Nicoletta laittoi meille myös maittavan illallisen kotonaan, joten pääsin tutustumaan paikalliseen ruokatarjontaan samalla.
19.10.2018 Prizzi- Castronovo di Sisilia, 25 km
Aamulla Nicolettan hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan ja suunnistimme kohti vuoristoa Castronovoon päin. Etappi oli tähänastisista kaikista vaativin. Etenimme suunnilleen siten, että aluksi oli 5 km nousua, sitten 5 km laskua, taas sama uudestaan.
Matkalla kuljimme aivan mahtavan luonnonpuiston lävitse. Castronovoon tullessa poikkesimme yhteen baariin, mistä meidät vietiin syömään päivällistä erääseen ravintolaan. Päivällisen jälkeen pääsimme majapaikkaan majoittautumaan. Illalla kävimme vielä palauttavalla kävelyllä ja iltapalalla.
20.10.2018 Castronovo di Sisilia- San Giovanni Gemini/ Cammarata, 12,7 km
Kuudes etappi on lyhyin kaikista etapeista. Aamu seitsemän jälkeen lähdimme vaellukselle ja perille pääsimme noin yhdentoista aikaan. Majoituimme kirkon yhteydessä olevaan majoitustilaan. Päivällä pääsin katsomaan miten nunnat laittoivat keittiössä paikallista ruokaa sekä heidän muuta päivätoimintaansa. Illalla kävimme yhdessä jumalanpalveluksessa, jonka jälkeen söimme illallisen eräässä paikallisessa ravintolassa.
21.10.2018 San Giovanni Gemini/ Cammarata – Sutera, yht. 23 km
Cammaratasta lähdimme auringon noustessa, noin puoli kahdeksan aikoihin kohti Suteraa jonne matkaa oli n. 23 km. Aluksi vaellusreitti kulki vuoristoa alaspäin viiden kilometrin verran, kunnes lähti nousemaan kohti vuoriston huippuja 5-6 km verran. Huipulle päästyämme tulimme Acquaviva Platan nimiseen kaupunkiin. Ohitimme kaupungin ja reitti muuttui taas noin 5-6 km verran alas laaksoon ja viimeiset 6-7 km olivat taas nousua vuoristoon.
Reitti oli tähän mennessä haastavin, sillä useat jyrkät nousut kivikkoineen ja liukkaine mutaisine polkuineen laittoivat jalat koetukselle. Myös jyrkissä alastuloissa olivat jalat koetuksella. Loppumatkasta, noin 3-4 km ennen Suteraan saapumista saimme seuraksi nälkiintyneen kulkukoiran. Mukana olleet vähäiset eväät annoin hänelle, kuten osan vedestäkin. Hän liittyi mielellään joukkoomme ja yhdessä kuljimmekin Suteraan saakka. Ennen kaupunkiin tuloa hän kumminkin poistui, eikä uskaltanut tulla kaupunkiin saakka.
Päästyämme Suteran keskustaan pysähdyimme erääseen baariin, josta meidät tultiin noutamaan autolla noin 3-4 km päähän, aivan Suteran reunamille. Paikka oli tyylikäs majatalo, jota ylläpiti museossa työskentelevä kaveri nimeltään Piero Carruba. Piero toimi muun toimen ohella myös meidän autokuskina ja vei meidät museoon. Museo kertoi Sisilian historiasta aina sen liittymisestä Italiaan 1944 v. Piero kertoi asiat ensin italiaksi ja sitten minulle vielä englanniksi. Näin saimme kaikki historiantietoa Sisilian synnystä ja liittoutumiseen muun Italian kanssa. Museossa oli dokumentoinnin lisäksi myös esineitä aina 1700- luvulta lähtien mm. pastan teko myllyihin (v. 1915), lasten polkuauton, syöttötuolien ja sänkyjen (v. 1910-1920) ohella. Myös erilaiset metalli- ja puutyökaluista oli nähtävillä mittava koostumus. Illalla Piero vei meidät syömään paikalliseen ravintolaan. Illallisen yhteydessä katsoimme F1- kisaa ja futista televisiosta. Huomisen osalta päätin pitää vapaapäivän vaelluksen osalta, sillä kuumetta oli noussut hiukan ja oikea jalkani on kipeytynyt polven alapuolelta ja sen myötä kävelemisestä on tullut vaikeaa.
22.10.2018 Sutera- Grotte, 26 km
Aamulla kolme italialaista kaveriani lähtivät vaellukselle aamulla seitsemän jälkeen edessään 26 km pitkä vuoristoinen reitti. Edellisiltana Vincenzo, vanhin heistä, oli järjestänyt minulle kuljetuksen Grotteen kello kymmeneksi. Olin perillä Grottessa noin 11.00 aikoihin ja pääsin majoittumaan heti, joka oli jaloilleni hyväksi.
Vaatteiden pesun, lähinnä huuhtelun, jälkeen majatalon isäntä pyysi minut syömään heidän ruokailutiloihinsa. Tarjolla oli sisilialaista pastaa hedelmien kera. Seurassamme oli myös turistimatkalle saapunut, ranskaa ja vähän italiaa sekä englantia puhuva, viiden hengen Belgialainen seurue. Lounaan jälkeen siestan alkaessa oli minullakin päiväunien paikka.
Giuseppe, Vincenzo ja Luciano saapuivat majapaikkaan illalla viiden aikoihin. Myöhemmin kävimme vielä kaupungilla Giusepen kanssa palauttavalla kävelylenkillä sekä muutamissa kaupoissa. Illalla kahdeksan aikoihin oli vaeltajien yhteinen illallinen. Paikalla oli kaikkiaan kymmenen vaeltajaa ja majatalon isännän sekä emännän lisäksi eräs kolmas henkilö.
Keskustelu siirtyi miltei heti minuun ja moni kyseli miten olin alkanut tehdä vaelluksia, missä olin vaeltanut sekä miksi olen tullut Suomesta saakka tänne. Lisäksi miten ja missä olin tavannut nämä kolme etelä- Italiaista kaveria. Aplodien saattelemana olin aivan otettu saamastani huomiosta heidän parissaan. En olisi aikaisemmin uskonut, että vaellusreissuni muuttui näin huomiota herättäväksi ja mielenkiintoiseksi.
Aamulla lähdimme heti seitsemän jälkeen matkaan ja vuorossa toiseksi viimeinen etappi Magna Via Francigenan osalta. Grottesta suunnistimme kohti Comitimia. Ennen kuin jatkoimme matkaa sieltä Aragonaan, kävimme Comitimin kirkossa moikkaamassa pastoria ja hakemassa sieltä leimat vaelluspasseihimme. Saimme myös toiset leimat kaupungin talolta, jossa kävimme katsomassa kaupungintaloa sisältä päin.
Aragonaan saavuimme upeassa auringon paisteessa, mutta sen jälkeen taivas menikin pilveen ja aivan loppumatkasta alkoi pieni tihkusade. Olin muita kolmisen kilometriä edellä ja ennen kuin saavuin Joppoloon, oli edessä pitkä ja puuduttava nousu. Päästyäni melkein ylös asti, tuli eräs nainen maasturillaan vastaan ja pysähtyi luokseni. Hän kysyi olenko se suomalainen Harri, johon vastasin myöntävästi.
Hän laittoi reppuni autonsa perään ja ohjasi minut etupenkille. Olin hiukan hämilläni ja kysyin kuka olet? Hän kertoi italiaksi olevansa Giuseppina ja tulleensa minua vastaan ja viemään minut majapaikkaan. ”Okei, vastasin”. Ajoimme noin puoli kilometriä sokkeloisia kylän katuja ja tulimme majapaikkaan. Vincenzo, Luciano ja Giuseppe saapuivat muutama tunti jälkeenpäin sinne. Illalla lepäsimme ja kävimme katsomassa kylän keskustaa ja lopulta palasimme majapaikkaan valmistamaan iltapalaa.
24.10.2018 Joppolo- Agrigento, 13 km
Lähdimme aamulla heti seitsemän jälkeen vaellukselle. Viimeinen etappi Magna Via Francigeinasta oli edessä. Yhdentoista aikoihin pääsimme Agrigentoon, josta Giuseppe oli varannut meille loistavan majoituspaikan edulliseen 22,00 € hintaan. Itse sain majoittua ns. sviitissä ja muut olivat yhdessä kolmen hengen huoneesa. Ennen majoituspaikkaan saapumista kävimme paikallisen Katedraalin museon tiloissa, jonne ilmoittauduimme Magna Via Francigenan suorittamisesta. Pyhiinvaelluspassimme tarkastettiin ja rekisteröitiin kirkon ylläpitämään luetteloon. Samalla selvisi, että olin ensimmäinen suomalainen, joka on Magna Via Francigenan suorittanut todistettavasti. Tämä tietysti on suuri kunnia minulle. Rekisteröinnin jälkeen saimme kukin diplomin muistoksi.
