Sivua päivitetty 15.6.2022
4.6.2022 HELSINKI- BOLOGNA- FERRARA
Kesäloman alkaessa suuntasin taas kohti Italiaa. Se ei varmaankaan ole monelle minut tuntevalle suuri yllätys. Yllätys oli kumminkin, että upea tyttäreni Veronica ilmoitti jo helmikuussa haluavansa tulla seurakseni vaeltamaan. Hänelle tämä oli ensimmäinen kerta ja yhdessä päätimme lähteä vaeltamaan Cammino di Assisia.
Cammino di Assisi on eräs upeimmista pyhiinvaelluksista, ja on saanut alkunsa Franciscus Assisialaisen mukaan. Wikipedia kertoo hänestä mm. seuraavanlaista historian tarinaa.
”Franciscus Assisilainen, ”Jumalan pieni köyhä”, (”Poverello”, oikealta nimeltään Giovanni Francesco di Bernardone) (s. 1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) oli italialainen munkki, diakoni ja saarnaaja. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan.
Franciscusta kunnioitetaan katolisuudessa, vanhakatolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16. heinäkuuta 1228.
Franciscus Assisilaisen pyhimyskalenterin mukainen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi. Hän on eläinten, ympäristön, eläintarhojen, tulen, perheiden, yksinäisten, kauppiaiden, rauhan, Italian, Assisin, New Mexicon ja Kansasin suojeluspyhimys.
Pyhimyksen symboleita ovat muun muassa linnut ja eläimet, stigmatat, piikkikruunut, kalat, sudet ja tulet. Franciscusta pidetään yhtenä stigmaatikoista ja ennen hänen stigmaattansa juhlistettiin erikseen 17. syyskuuta. Pyhimyksen mukaan on myös nimetty Basilika tämän kotikaupungissa Assisissa eli Pyhän Fransiskuksen Basilika (italiaksi Basilica di San Francesco d’Assisi). Pyhän Franciscuksen mukaan on perustettu useita katolisia sääntökuntia.”
VALMISTAUTUMINEN
Yhdessä selvitimme vaellusreittiä, sen haastavuutta, pituutta ja aikataulua. Reitti vaikutti mielenkiintoiselta ja muistelin italialaisten ystävien sen joskus vaeltaneen ja kertoneen sen olevan upea kokemus.
”Mikäs siinä” tuumasimme ja aloitimme perehtymään tarkemmin reittiin. Aloitin sähköpostien vaihdon Cammino di Assisin vaelluksista hoitavien henkilöiden kanssa.
Kun sain rakennusprojektini Supermarket- Derbyn valmiiksi, pääsin ansaitulle kesälomalle ja Veronicankin loma saatiin järjestettyä kohdalleen, niin ostimme Finnairilta liput Bolognaan. Lähtöpäiväksi sovimme 4.6.2022 lauantai aamun. Aamuyöstä treffasimme luonani, josta siirryimme Helsinki- Vantaan lentokentälle.
SEIKKAILU ALKAA
Pääsimme lentoaseman turvatarkastukseen hyvissä ajoin kellon ollessa noin viisi aamulla. Lento lähti kello seitsemältä, joten ehdimme juomaan aamukahvit ennen koneeseen menoa. Yhdeksän aikoihin Italian aikaa saavuimme lämpimään Bolognaan lämpömittarin asettuneen n. 25 asteen tietämille. Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa astuessamme koneesta Italian maaperälle.
Bolognassa kiertelimme keskustan aluetta muutaman tunnin ja sitten lähdimme Ferraraan, noin 150.000 tuhannen asukkaan rauhalliseen pikku kaupunkiin. Täältä olimme varanneet pariksi yöksi hotellihuoneen, ennen vaelluksen alkua Dovadolasta.
Kiertelimme illalla keskustan aluetta tutustuen eri paikkoihin ja kävimme iltapalalla. Lämpötila oli kohonnut n. 35 asteeseen. Alkupalojen jälkeen maistui paikallinen Margherita- pizza. ”Taas tuli syötyä liikaa” totesimme yhdessä. Pienen palauttavan kävelyn ja paikallisessa Alepassa käynnin jälkeen oli aika palata hotellille ja suunnitella huomisen ohjelmaa.
5.6.2022 FERRARA
Ferrara on loistava taidekaupunki. Taidetta voi nauttia kävellessään kaduilla, löytäen joka nurkasta sen luonteen renessanssin upeana pääkaupunkina ja tarttumalla tästä loistavasta menneisyydestä nykyisyyteen.
Estensin suku hallitsi kaupunkia kolme vuosisataa ja antoi sille ulkonäön, jonka se säilyttää edelleen tänään. Ainutlaatuinen kaupunkisuunnittelu, joka sekoittaa harmonisesti keskiajan ja renessanssin sekä tekee siitä ensimmäisen modernin kaupungin Euroopassa. Juuri tämän ominaisuuden vuoksi Unesco on tunnustanut sen maailmanperintökohteeksi.
Todella hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme hotellin vieressä olevaan linnaan, Castello Estenseen. Estensen linnaa aloitettiin rakentamaan vuonna 1385 renessanssin tyylisesti aluepoliittisen ja sotilaallisen valvonnan sekä Esten suvun puolustamisen linnoitukseksi.
Linnoituksesta tuli herttuan muinainen asuinpaikka, jossa on 1500-luvun keskiaikaisia saleja, keittiöitä, vankiloita ja freskohalleja ja jossa on tärkeitä taiteellisia näyttelyitä; harmoninen romaanis-goottilainen katedraali.
Sisäpihalla järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Nyt oli alkanut kahden naisen, Sara Bolzanin ja Nicola Zambonin, näyttely. Näyttely oli kerännyt paikalle jo useita katsojia. Tutustuimme myös näyttelyyn, joka oli valmistettu erilaisista kupariesineistä.
Sieltä lähdimme reilun kilometrin päähän San Cristoforo alla Certosan alueelle. Alueella on historiallinen kirkko San Cristoforo, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1498 ja se valmistui vuoden 1551 aikana.
Borso d’Este halusi vuonna 1452 rakentaa suuren luostarin Ferraraan ja kutsui tätä tarkoitusta varten Grenoblen ritarikuntasta munkit avukseen. Perinteisen järjestyksen mukaisesti silloin valittiin syrjäinen paikka kaukana kaupungin keskustasta.
Vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin Ercole l d´Esten tilaaja ja hoviarkkitehti Biagio Rossetin tehtäväksi tuli muuttaa keskustan painopistettä siten, että alue sisällettiin Ferraran muurien sisäpuolelle.
Munkit pakkolunastettiin kirkosta ja luostarista aikanaan Napoleonin sortotoimilla. Ferraran kunta osti lopulta alueen ja se avattiin uudelleen jumalanpalveluksille vuonna 1813. Viereistä aluetta käytetään nykyään julkisena hautausmaana, josta tuli myöhemmin monumentaalinen.
Alkukantainen kirkko ja luostari purettiin ja tilalle rakennettiin myöhemmin uusi kirkko portaikkoineen. Se vaurioitui pahoin toisen maailmansodan aikana. Ensimmäisestä sodan jälkeisestä kaudesta alkaen ja koko 1900-luvun ajan se on ollut erilaisten entisöinti toimenpiteiden kohteena.
Koko kirkon alue on mahtavan kokoinen ja sunnuntaiseen katolaiseen tapaan monet kävivät siellä ulkoilemassa ja muistelemassa sukulaisiaan ja ystäviään mm. kukkaterveisin.
Iltapäivällä siestan jälkeen lähdimme Ferraran keskustaan kävelylle ja katsomaan muita nähtävyyksiä, kauppoja ja katuelämää. Gelaton ja tapaksien nauttiminen kuului osana iltapäivä ohjelmaamme.
Illalla vielä suunnittelimme maanantain ohjelmaa ja lähtöä aamulla Forlin kautta Dovadolaan.
6.6.2022 FERRARA- BOLOGNA- FORLI- DOVADOLA
Maukkaan aamupalan ja hotellihuoneen luovutuksen jälkeen lähdimme kohti juna-asemaa. Bolognassa vaihdoimme junaa ja siitä tunnin päässä olimmekin jo Forlissa. Forlissa pistäydyimme välipalalla odotellessa seuraavaa bussia kohti Dovadolaan.
Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan ja Dovadolaan matkaa kertyy seitsemäntoista kilometriä. Kun matkaa oli jäljellä viitisen kilometriä, sanoi bussi sopimuksen irti ja jäimme koko matkustajakunta eräälle pysäkille. Puolen tunnin odottelun jälkeen päätimme lähteä vaeltamaan kävellen kohti Dovadolaa.
Reilun kilometrin kävelyn jälkeen poikkesimme käymään paikallisessa kahvilassa ja matkan jatkamisen jälkeen noin kilometrin verran, huomasimme bussinkin tulevan ja vilkutus kuljettajalle sai hänet ottamaan meidät takaisin kyytiin. Hetken päästä olimmekin jo onnellisesti perillä Dovadolassa. Tällainen bussireissu siis tällä kertaa.
Dovadola vaikutti pieneltä paikkakunnalta ja ensimmäisten vastaantulevien ihmisten keski-ikäkin vaikutti huomattavasti varttuneenmalta. Aikaisemmin saamani osoitteen perusteella löysimme paikan, johon menimme hakemaan tarvittavat dokumentit yms. vaellusta varten. Kun en ollut tehnyt aikaisemmin huonevarausta, niin majoittauduimmekin siihen samaan paikkaan yöksi.
Illalla kiertelimme Dovadolaa ja kävimme nauttimassa iltapalaa paikallisessa pizzeriassa, lisäksi hankimme huomista vaellusta varten mukaan juomaa ja syötävää.
7.6.2022 Dovadola- Capannina, 23 km
Tänään oli vuorossa pyhiinvaelluksen ensimmäinen etappi. Aamulla puoli kahdeksan aikoihin starttasimme kohti Capanninaa ja siellä olevaa maatilamajoitusta. Reitti oli erittäin haastava vuoriston jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Puolet vaelluksesta kuljimme vanhassa aarniometsässä, ihaillen luontoa puineen ja kukkineen.
Normaalisti poiketen reitillä ei ollut vesipisteitä tarjolla kuin yksi, ja sekin aivan loppu päässa. Lisäksi baareja ym. ruokailupaikkoja ei ollut myöskään tarjolla. Haastavan reitin saimme päätökseen monine taukoineen kello kolmen maissa.
Maatilamajoitus oli siisti majoituspaikka, jossa saimme oman, ison, huoneen. Peseytymisen ja pienen pyykinpesun jälkeen lepäilimme odottaen kuuden aikoihin tapahtuvaa iltaruokailua. Kävimme myös läpi huomisen ohjelmaa ja Veronica varasi seuraavasta paikasta majoituksen. Illalla paikkailimme päivänmittaan tulleita vaurioita mm. palaneita olkapäitä, hankautuneita nivusia, ötökän aiheuttamia punaisia jälkiä jne.
8.6.2022 Capannina- Premilcuore, 20 km
Tämän päivän vaellusreitti alkoi pitkällä alamäellä aina vaellusreitin puoleen väliin saakka. Lepo- ja ruokatauon jälkeen lähdimme kiipeämään osittain todella jyrkkää vuoren rinnettä 4–5 km verran. Ensimmäistä kertaa minun vaelluksen aikana jouduimme kiipeämään köyden kanssa miltei pystysuoraa jyrkännettä ylöspäin. Tämäkin oli kokemus muiden kokemuksien rinnalla.
Lopulta pääsimme hyvin perille ja majoituimme paikalliseen Albergoon. Illalla kävimme tutustamassa pieneen kylään ruokaillen ja nauttien upeasta miljööstä.
9.6.2022 Premilcuore- Corniolo, 20 km
Corniolo on pieni kylä, jossa asuu n. 170 asukasta. Kylän historia alkaa jo keskiajalta, mutta vuoden 1918 ison maanjäristyksen osalta se jouduttiin rakentamaan uudelleen. Kylän keskusaukiolla sijaitsee San Pietron kirkko. Lisäksi kylässä on muutama toimiva majoituspaikka, pieni kauppa ja pari ravintolaa.
Majoituspaikka
10.6.2022 CORNIOLO- SANSEPOLCRO
Tänään pidimme lepopäivän, sillä Veronica joutui palaamaan sairastumisen vuoksi takaisin Suomeen. Veronica lähti aamulla yhdeksän aikaan bussilla kohti Forlia, josta junalla Bolognaan. Bolognasta oli suora lento Helsinkiin ja perillä hän oli ennen puolta yötä.
Minä siirryin bussilla kahdentoista aikoihin Sansepolcroon, jossa majoituin paikallisen kirkon vaeltajille tarkoitettuun majapaikkaan. Päivän lepo teki hyvää kropalle, vaikka kilometrimäärä jäi vain kymmeneen kilometriin tämän päivän osalta.
Bussimatkoilla olin ainoa matkustaja, joten kiirettä ei ollut. Corniolosta lähdettyäni kahdentoista aikoihin, oli ensimmäinen bussinvaihto Santa Sofiassa, joka oli alueen keskuspaikka. Santa Sofian lävitse virtasi joki, joka teki paikasta idyllisen. Joenrannan talot oli rakennettu aivan joen reunaan molemmin puolin ja se teki paikasta vielä upeamman.
Santa Sofiasta matkani jatkui parin tunnin päästä San Piero Romangnaan. Siellä parinkymmenen minuutin tauko ja bussilla Sansepolcroon. Sansepolcroon mennessä bussireitti kierteli useassa pikkukylissä, joten samalla pääsin näkemään monia paikkoja. Bussikuski piti melkein kaikissa paikoissa pienen tauon, joten ehdin poiketa aina ulkosalla jaloittelemassa. Viiden jälkeen pääsin Sansepolcrohon ja majoittumaan paikallisen kirkon majoituspaikkaan. Normaalisti majoituspaikat eivät aina kauneudellaan loista, mutta tämä paikka teki poikkeuksen. Vaikutti siltä, että paikkaa oli restaroitu joitakin vuosia sitten, koska se vaikutti upealta.
11.6.2022 SANSEPOLCRO- CITTÁ DI CASTELLO
Aamulla kuuden aikoihin lähdin kohti noin 30 km vaellusta ja Cittá di Castelloa. Vaellusreitti oli koko matkan tasamaata, joten nyt vuoristoon ei tarvinnut kiivetä. Cittá di Castello sijaitsee Toscanassa, Firenzen lähettyvillä, noin 75 kilometrin päässä sieltä. Näin ollen olin nyt ensimmäistä kertaa Toscanan alueella.
Perille päästyäni ja majoituksen jälkeen kävin Illalla vielä tekemässä palauttavaa kävelyä keskustan alueella tutustuen samalla kaupunkiin. Kävin katedraalissa, jossa oli alkamassa kirkkokonsertti ja jäinkin hetkeksi sitä kuuntelemaan ja kiertelin hetken vielä katedraalin museossa, ennen kuin jatkoin kaupunkikierrostani.
Cittá di Castello on perustettu arviolta 300 vuotta eaa. Kaupungin on perustanut heimo nimeltään Umbri. Selasin illalla internetiä ja löysin sieltä paljonkin mielenkiintoisia asioita kaupungin historiasta.
12.6.2022 CITTÁ DI CASTELLO- PIETRALUNGA,32 km
Aamulla aikaistin lähtöäni heti viiden jälkeen, sillä matkaa oli reilusti taivallettavana. Vaellus oli pääosin vuoristoa, mentiin ylös ja alas, ylös ja alas. Tämä etappi oli sopivaa kokeilla omaa sietokykyä reilu kolmenkympin lämpötilassa. Askeleitakin lopulta kertyi mittariin yli 53 700 ja kilometrejäkin lopulta 36,2 km.
Kokonaisuudessaan siis erittäin haastava etappi, mutta mieleen painumatonta oli hulppeat vuoristomaisemat, oliivi- ja viiniviljelmät sekä kirsikkapuiden runsaus luonnossa ja kirsikoita tulikin syötyä reilusti. Etapin loppupuolella alkoi tulemaan enemmän asutusta ja kävin yhdellä juustotilallakin, harmi vain, että sen myymälä ei ollut avoinna siestan aikaan. Muita vaeltajia ei etapilla paljoa näkynyt, yksi USA:n kansalainen tuli kovaa vauhtia takaa. Hänen kanssaan menimmekin jonkin matkaa, mutta sitten hän meni taas menojaan.
Jotkuthan vaeltavat niin, että heillä on vain pieni ns. päiväreppu selässään muutaman juomapullon kera. Autokuski tai kuriiripalvelu toimittaa varsinaisen repun aina seuraavaan majoituspaikkaan. Minun reppunihan painoi juomineen ja eväineen n. 11–12 kiloa, joten se siitä.
Pietralungaan pääsin kolmen aikoihin ja majoituin taas kirkon majapaikkaan. Pääsin kahdeksan hengen siistiin huoneeseen yksin, sillä perässäni tullut saksalainen pariskunta otti heille oman kahden hengen huoneen. Tämä sopi myös minulle hyvin. Kevyehkön vaatteiden pesun ja suihkun sekä pienen lepotauon jälkeen lähdin kevyelle palautuskävelylle. Samalla reissulla kävin syömässä iltaruuan ja otin juomaksi yhden jääkylmän oluen.
13.6.2022 PIETRALUNGA-GUBBIO
Maanantai aamu koitti ja jalkani ei oikein tiennyt mihin suuntaan olivat menossa. Pakkasinkin jo kuudenaikaan repun ja suunnistin aamupalalle läheiseen baariin. Matkaa ei ollut arviolta kuin 700 m, mutta kävely tuntui vaikealta. Selvitin eräältä kadulla vastaan tulleelta nuorelta naiselta tapaa päästä Gubbioon. Se selvisikin heti, sillä bussien aikataulut olivat muuttuneet kesäaikaan ja pääsinkin heti viiden minuutin odottelun jälkeen bussiin ja kohti Gubbiota. Tämän päivän vaellus loppui heti alkujaan.
Vajaan tunnin päästä saavuin Gubbion keskusaukiolle ja suunnistinkin heti lähimpään info- pisteeseen hankkimaan alueen kartan. Lisäksi selvitin keski- Euroopassa suositun sarjan, Isä Matteon, kuvauspaikkoja ensimmäisen kahdeksan vuoden ajalta, eli 2000- v. alusta, jolloin sarjaa täällä filmattiin.
Aamu sujuikin kierrellessä eri kuvauspaikkoja, kun sain lopulta myös majoituspaikankin järjestettyä eräästä nunnaluostarista pariksi yöksi. Paremmin ei voinut asiat nyt mennä.
Oli mielenkiintoista nähdä paikkoja, jossa kahdeksan vuoden aikana oli jaksoja kuvattu. Olenkin nähnyt jokaisen jakson siltä ajalta varmaankin 4–5 kertaan. Eritoten iso Piazza della Signora/ Piazza Grande, jossa pääosin jaksoja kuvattiin ja sen vieressä oleva baari – Relais Ducale, jossa Isä Matteo ja Marsalkka Ninó pelasivat aina shakkia.
14.6.2022 GUBBIO
Toinen aamu Gubbiossa valkeni aurinkoisena ja aamutoimien jälkeen lähdin etsimään baaria, josta saisin aamiaista. Majapaikan edessä olevalla aukiolla alkoi markkinat, joten kojuja pystytettiin pikavauhtia. En jäänyt niitä ihmeemmin ihmettelemään, vaan suunnistin eteenpäin ja löysinkin hyvän aamiaispaikan.
Aamiaisen jälkeen suunnistin kohti Ingino- vuoren huippua läpi vanhan Gubbion. Gubbiohan on aikanaan perustettu juuri tämän vuoren rinteeseen ja siitä jälkeenpäin levinnyt alas tasaiselle maalle. Matkaa huipulle oli parisen kilometriä ja siellä on mielenkiintoinen S. Ubaldon Basilica, jonka halusin ehdottomasti nähdä.
Päästyäni sisäpihan kautta sisälle, tapasin papin, jonka kanssa muutama sana kirkonpuolella vaihdettiin ennen kuin hän pyysi minut toimistoonsa ja asuntoonsa käymään. Hän tarjosi pienen välipalan, espresson ja konjakin sekä lopuksi antoi 1,5 l pullon vettä matkaevääksi. Alas vuorenrinnettä tullessani kävin loppumatkasta vielä pikaisesti eräässä katedraalin museossa, ennen kuin tulin sopivasti siestan aikoihin majapaikkaani.
Iltapäivän ohjelmassa oli vielä kirkoissa käyntiä ja niiden historian tutkimista yhden baarin terassilla parin Campari Spitzin ohella. Kaksi päivää Gubbiossa on liian vähän tutkiessa sen historiaa, kuten myös kirkollisen puolen historiaa. Vanhan kaupungin puolelta löytyy pelkästään kuusitoista kirkkoa, yksi katedraali, yksi basilica, kaksi mausoleumia ja kaksi luostaria, joiden historia ja niiden synty kiinnostanee. Lisäksi löytyy ykden Roomalaisen Amfiteatterin rauniot.
Niin täällä Gubbiossakin toistuu samantyylinen rakennustyyli eri vuosisatojen ja tuhansien välillä kuin muuallakin Italian vanhoissa kaupungeissa ja kylissä. Aamuisin kävellessäni katuja ja kujia ylös alas, oli monet ihmiset siivoamassa talojen edustoja. Asukkaat huolehtivat asuinalueestaan monin eri tavoin. Muutamissa paikoissa asennettiin talojen seinustoille erilaisia kaapeleita ja johtoja. Huomiota herätti rakennusalan ihmisenä, että työturvallisuudesta huolehdittiin hyvin. Työntekijöillä oli asianmukaiset varusteet kypäröineen jne, monestihan etelä-Euroopan maissa näin ei tapahdu.
Gubbio vaikutti juuri sellaiselta, jossa voisin itsekin asua. Ainoita huonoja asioita oli baarien terassit, jossa monet tupakoivat ja kun en itse pidä siitä oli se häiritsevää. Etenkin ruokaillessa se tuntui inhottavalta, mutta minkäs´asialle tekee. Mikäli tupakoitsijoiden ei anneta terassilla polttaa, niin ne menevät toisille terasseille, joissa annetaan polttaa.
Toinen, johon kiinnitin huomiota oli eri paikkojen aukioloajat. Monesti netistä katsottuna kerrottiin, että kohde on avoinna, mutta paikalle mentyä se ei ollutkaan avoinna, tai päin vastoin. Paikalliset asukkaat ne varmasti ovat jo vuosien myötä oppineet, mutta turisteille se aiheuttaa usein ylimääräistä pohdittavaa. Tähän asiaan olen törmännyt toki monessa muussakin italialaisessa kaupungissa ja kylässä.
15.6.2022 ASSISI
Päivän alkajaiseksi oli selvää jalkojen vointi aikaisempien päivien osalta. Harmillisesti tuli esiin siirtyminen Assisiin julkisilla kulkuvälineillä, tässä tapauksessa bussilla. Pikaisen espresson ja croisantin jälkeen lähibaarista siirryin bussien lähtöpaikalle ja ensimmäinen bussiyhteys lähtikin heti noin kymmenenminuutin kuluttua, eli seitsemältä kohti Perugiaan ja sieltä noin tunnin odottelun jälkeen Assisiin.
Assisiin saapuessa bussi kiersikin sopivasti Pyhän Fransiscuksen Basilican kautta, joten se helpotti minun liikkumistani ja aikataulua. Pääsinkin nyt ensimmäistä kertaa tutustumaan tähän upeaan ja valtavaan Basilicaan.
Basilican alue oli laaja, joten pienen etsiskelyn ja kyselyjen jälkeen löysin pyhiinvaeltajille tarkoitetun toimiston, johon ilmoittauduttiin. Olin aluksi hiukan epävarma hyväksyivätkö he minun suoritustani, sillä alussa jäi muutama lyhyempi etappi väliin sääolojen suhteen vuoksi, kun vesi ja ukkonen piiskasi vuoristoa. Kuten myös nämä kaksi viimeistä aikaisemmin mainitsemien jalkavaivojeni vuoksi.
Täyttäessäni toimistossa vaelluksen suoritusdokumenttia, käsittelijä katsoi tarkkaan vaelluspassini leimoja ja päivämääriä hyväksyen lopulta kysymättä mitään suorituksestani. Kerroin lopuksi hänelle reitin olleen minulle haastava erinäisten asioiden vuoksi, johon hänkin totesi reitin olevan äärimmäisen vaikea ja raskas.
Dokumenttien täytön jälkeen kyselin häneltä tietoa muiden suomalaisten suorituksista aikaisemmin ko. vaelluksella. Hän ei osannut kertoa tarkemmin oliko niitä ollut vai ei. Sain käsityksen, että dokumenttien käsittelemänä ei ainakaan ole tullut vastaan suomalaisia. No, tärkeintä oli itse päästä maaliin, vaikkakin tosiaan harmittavalla tavalla.
Vaelluksen jälkeen lähdin hiljalleen kohti bussipysäkkiä ja pienen odottelun jälkeen pääsinkin bussilla Assisin keskustan tuntumaan ja siellä päätin lähteäkin Spoletoon. Rautatieasemalla selvitin juna-aikatauluja ja ilmeni, että noin kolme tuntia sitten aikataulun mukaan Perugiasta Roomaan lähtenyt juna ei ollut vielä mennyt ohi ja lipunmyynninkin lopulta auettua selvisikin, että Perugian asemalla oli tapahtunut jotain, joka viivytti junan tuloa.
Yritin selvittää viiden naispuolisen matkustajan kanssa tilannetta ja kun tieto lopulta tuli, että pääsemme junaan reilun vartin päästä. Lippuja toimiston kaveri ei suostunut myymään ja kertoi lipunmyynnin tapahtuvan junassa.
Hetki ennen junan saapumista tuli kuulutus, jossa ilmoitettiin vielä raiteen vaihdosta. Koko laiturillinen matkustajia otti tavaransa ja suunnisti kovalla kiireellä viereiselle laiturille juuri ennen junan tuloa. Otin lennosta netin kautta ensimmäisen kohtuuhintaisen huoneen Spoleton keskustasta. Hetki huonevarauksen jälkeen tulikin viestiä, jossa kyseltiin saapumisajasta. En osannut yhtään sanoa ja lupasin viestittää heti, kun jotain selviää.
Odottelin edelleen konnaria, että olisin saanut ostettua lipun ja kysynyt aikataulusta, mutta konnaria ei näkynyt. Näin ollen mentiin valtion piikkiin (tai eu- avustusten myötä Suomalaisten veroeurojen piikkiin) tämä matka ja ilmoitin majapaikan emännälle, että vielä ei ole tarkkaa tietoa saapumisesta ja sovimme saavuttuani Spoleton asemalle soittavani hänelle.
Spoleton asemalle saavuttuani soitinkin hänelle ja hän sanoi laittavansa autonkuljettajansa hakemaan minut majapaikkaan. Näin kävikin ja autonkuljettaja osoittautui hänen puolisokseen. Majoittuminen meni hyvin ja otinkin heti alkuun yhden lisävuorokauden majoitusta.
Junalla matkustaminen on Italiassa mennyt mielestäni huimaa vauhtia eteenpäin viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka välillä junat edelleen myöhästelevätkin. Näihin myöhästelyihin olen vuosien varrella tottunut, joten ei se minun matkustelua ole ihmeemmin haitannut.
Spoleto oli sikäli hyvä vaihtoehto minulle tällä kertaa, koska olin ollut siellä 3-4 vuotta sitten ja tutustuminen kaupunkiin oli jäänyt kesken silloin tulleen valtavan myrskyn ja vesisateiden vuoksi. Silloinhan oli yksi Italian pahimpia myrskyjä, joiden vuoksi useita ihmisiä menetti henkensä ja aineelliset vauriot olivat isoja.
Spoleto toimii myös Isä Matteon uusimpien jaksojen kuvauspaikkana, joten sekin veti tänne tuloa puoleensa. Ironista kyllä, että otettuani pienen siestan aikaisen päiväunen, heräsin siihen kun alkoi taas kova ukonilma ja vesisade. En meinannut heti uskoa todeksi sitä. Historia näyttää toistavan ironisesti itseään. Myönnettävä on, että lähellä oli etten lähtenyt kohti Sisiliaa, jonne kaipaan koko ajan. Näin nyt tällä kertaa, lomailen täällä jonkin aikaa, ehkä jään päiväksi pariksi vielä, kuka tietää.
Kiitokset kaikille seikkailujani seuranneille.
Spoletossa 15.6.2022