Päivitys 18.6.2022
AJATUKSIA ASSISIN VAELLUKSESTA
Muutamia päiviä on vaelluksesta kulunut ja alkaa ajatuksia vaelluksesta tulla esiin.
Aikaisemmin olen jo todennutkin tyttäreni mukana olon, ja valitettavasti hän joutui jättämään vaelluksen kesken. Kumminkin oli upeata pitkästä aikaa viettää aikaa kunnolla hänen kanssaan. Keskustella kaikenlaisista asioista, nauraa yhdessä, käydä drinkillä jne.
Molemmilla meillä on ollut viime vuodet tosi kiireistä aikaa, hänellä opiskelu työn ohella ja minulla haastava työ muutamine muine asioineen. Vaikkakin toki viikoittain näemme ja pidämme usein toisiimme yhteyttä, ei se tällaista yhdessä oloa kuitenkaan korvaa.
Pari päivää olimmekin Ferrarassa ennen vaellukselle lähtöä ja oli upeata kierrellä Veronican kanssa monissa eri paikoissa katsomassa milloin mitäkin.
Vaelluksen alkaessa ensimmäisen etapin jyrkkä vuoristonousu heti alkuun ja siitä eteenpäin toi molemmille uusia haasteita eteen. Olimme jo etukäteen katsoneet etappien pituuksia ja profiilia, mutta aina ne live- hetkellä kumminkin pääsee yllättämään. Uusilla vaelluksilla on muistettava, että kaikki mitä eteen tulee, on kaikesta huolimatta uutta.
Majapaikkojen tasosta yms. ei aina myöskään voi tietää etukäteen paljoakaan. Yleensä edellispäivänä pitää varata seuraavan yön majoitus ja jos se ei onnistu, on etenkin pienillä paikkakunnilla miettimistä mistä majoituksen saa järjestettyä. Assisin reitillä järjestäjät pyrkivät jakamaan lähtöpäivämäärät siten, että majoitus kaikille saadaan taattua.
Alussa muutaman etapin väliin jättäminen ukkosen ja kovien yö sateiden, sekä myrskyjen jälkeen oli käytännössä pakottavaa ja järkevintä. Molemmat etapit olivat vielä vuoristoetappeja, joten niissä piilee yleensä suuri riski ja vaara loukkaantua mm. liukastumisien johdosta. Nilkan tai polven nyrjähdys yms. aiheuttaa aina ikävän ongelman selvitä etapilta maaliin.
Assisin reitin haastavuudesta kertoo myös sekin, että etappien varrella ei kovin monta kertaa ollut esim. vesipisteitä tai etapit eivät kulkeneet kylien tai kaupunkien lävitse, niin kuin monella muilla vaelluksilla. Toki olimme varautuneet esim. Toscanan pelastushelikopterin yhteystietoihin ja muutamiin muihin hätänumeroihin eri alueilla. Hätätapauksissa ongelmaksi näissä saattaa myös muodostua Internet- ja puhelinyhteyksien toimimattomuus etenkin juuri vuoristo-olosuhteissa.
Assisin vaellus osoittautuikin lopulta enemmän selviämistä luonnossa, vuoristossa ja omien rajojen kokeilua, kuin loman viettoa kävellen upeissa maisemissa luontoa katsellen. Etapeilla useat ylämäet vuoristoissa aiheuttivat pohdintaa etenkin metsien kohdilla kapeine ja kivikkoine polkuineen, sekä väylineen. Myös jyrkemmät alamäet aiheuttivat vastaavanlaista pohdintaa reittien valinnoista. Monesti jyrkät muutamien sadan metrien pystysuuntaiset nousut joudutaan menemään viistonousuilla ns. serpentiinityylillä.
RUOKA JA JUOMA
Päivittäinen yli 30 asteen lämpötila tuo mukavuuden vaellukseen. Assisin etappien osalta joudutaan ottamaan mukaan useita litroja vettä ja se lisää repun painoa entisestään. Myös jonkun verran syötävää tarvitaan mukaan energian ylläpitämiseksi. Kuumina päivinä on syytä unohtaa suklaat tai energiapatukat, niitä on usein turha ottaa mukaan. Lämpimässä repussa pidettynä on lopputulos yleensä valmista suklaakiisseliä. Etukäteen kannattaakin tarkoin harkita mitä evästä matkalle mukaan kannattaa ottaa.
Itselläni on yleensä mukana pähkinöitä ja banaaneja, jotka kestävät hiukan kauemmin lämpimillä keleillä. Toki nekin esim. pitkillä yli 25-30 km etapeilla kannattaa hyvissä ajoin syödä, jos meinaa energiaa saada. Monenlaista asiaa on siis huomioitava vaelluksille lähdettäessä.
NAVIGOINTI
Viimeisten 7–8 vuoden aikana gps- ja gpsr- laitteet ja ohjelmat ovat kehittyneet huimasti, joten liikkumisesta on tullut helpompaa maastossa. Nettiyhteyksien puuttuminenkaan ei enää tule ongelmaksi, jos olet etukäteen ladannut alueen offline kartta tiedostot reiteistä. Näin pystyy olemaan ajan tasalla ja suunnistamaan satelliittiyhteyksien avulla. Assisin reitillähän saa vaelluksen etappitiedostot ladattua etukäteen yhdistyksen sivuilta. Monenlaista mietittävää siis on ennen vaellukselle lähtöä.
Muistan hyvin ensimmäisen kerran lähtiessäni vaeltamaan. Vaellusreittinä oli Santiago de Compostela, noin 1000 km pitkä. Vaikka kuinka kävin etukäteen asioita lävitse ja selvitin Facebook- ryhmistä tietoa, niin aina joku uusi asia tuli eteen ja yllätti. Joku asia vaelluksissa kumminkin viehättää, sillä koronavuosia lukuun ottamatta, on minulla nyt kymmenes vuosi menossa vaellusreiteillä eri puolella Italiaa ja Espanjaakin.
HEKTINEN ELÄMÄ JA VAELTAMINEN
Kymmenen vuotta sitten oli elämäni hektistä. Olin alkanut selvitä isosta auto-onnettomuudesta ja työ oli tullut enemmän kuvioihin mukaan entistä voimakkaammin. Usein silloin päivät venyivät pitkiksi, ja nyt olemme vastaavassa tilanteessa. Korona on hallinnut koko maailman elämän tilannetta reilun pari vuoden ajan ja minulla työt ovat lisääntyneet entistä enemmän. Liikunnan osalta monien elämä koronan vuoksi pysähtyi, ei päästy normaalisti kuntoilemaan, urheilemaan tai viettämään yhdessä aikaa ja ei ole päästy myöskään vaelluksille.
Minulla vierähti koronan takia reilu pari vuotta edellisestä vaelluksesta.
Vaelluksilla on upeata mennä paikasta toiseen ja nähdä joka päivä uusia maisemia sekä kiireettömyys. Vaelluksilla on helppo käydä eri elämän vaiheita ja asioita lävitse sekä pohtia tulevaisuutta. Välillä vaelluksilla kuljetaan useamman henkilön ryhmissä joitakin etappeja tai etapin osia keskustellen kaikenlaista, niin iloisia kuin surullisiakin asioita. Parasta on kumminkin tavata erilaisia ihmisiä eri maista ja tutustua niiden kulttuureihin ja tapoihin. Näistä ainakin itse olen saanut elämän rikkauden.
MIKSI VAELLAN?
Monesti minulta on kysytty niin vaelluksella kuin siviilissäkin, miksi käyt vaeltamassa. Yksittäisiä syitä on vaikea sanoa. Kysymyksiä uskoon tulleesta tai katolilaisuudesta on monestikin kysytty. Kumpikin varmaan pitää jonkun verran paikkaansa, vaikka en kirkkoon virallisesti kuulukaan.
Uskonto yleensä, niin kuin katolilaisuuskin kiinnostaa enimmäkseen historiallisesti. Kaikki upeat vanhat rakennukset, kulttuuri yleisesti, kirkot, Basilicat, Katedraalit, Italialainen ja Välimeren elämäntapa ruokakulttuureineen sekä muut historialliset asiat ja tapahtumat saavat minut joka vuosi lähtemään etelä- Eurooppaan.
Harrastuksenahan vaeltaminen on varmaankin yksi parhaista, sillä sen tarjoama monipuolisuus on suuri tekijä verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Liikunnan lisäksi luonto tarjoaa eri maissa erilaista opittavaa niin paljon, kuin itse haluaa siltä saada. Erilaiset rakennukset ja muu miljöö tarjoaa mielenkiintoisia asioita. Italiassakin vanhimmat rakennukset ovat useiden tuhansien vuosien takaa saanut alkunsa, kuten kirkot, Basilicat, Katedraalit, palatsit jne. ja ovat edelleen ahkerasti käytössä. Monesti ihmettelenkin, miksi silloin rakennettiin niin hyvin.
Ruokakulttuuri keski ja etelä Euroopassa on erittäin mielenkiintoista, eri kylissä ja kaupungeissa on omat tuotteensa ja valikoimansa kuten esim. salamit, kinkut, juustot ja pastat. Monelle varmaankin kielimuuri on syy olla selvittämättä paikkakunnan tarjoamaa omaan tuotantoa. Se voi olla pitkälti myös pelko, ei uskalleta kysyä ja selvittää kylän ruoka tai muutakaan kulttuuria.
Itse olen miltei joka kylässä kysellyt paikallista ruokatarjontaa. Etenkin pastat, lihat ja juustot ovat olleet suosikkejani, kuten myös punaviini. Näistä olen saanut upeita makuelämyksiä ja ideoita monesti tuoda reseptit koti-Suomeen omaan ruokapöytään.
RAKENNUSKULTTUURI
Kun muistelee kymmenen vuoden aikana käymiäni vaelluksia eri puolIlla Italiaa ja Espanjaakin, on jäänyt parhaiten mieleen juuri ruokakulttuuri ja toisena, miltei yhtä laaja-alaisesti rakennuskulttuuri. Pitkältihän keski- ja etelä- Eurooppaa on aikanaan rakennettu Rooman valtakunnan aikana.
Eri vuosituhansina rakennetuista rakennuksista löytyy yhteisiä tekijöitä, etenkin rakennuksien muoto, ovi-, ikkuna- ja seinärakennetyylit. Nämä ovat muuttuneet sitten vuosisatojen kuluessa eri tyylisuuntien mukaan.
Lisäksi on joissakin paikoissa omia erikoisuuksia, kuten minulle tuli esiin Gubbiossa. Siellä on rakennettu aikoinaan asuinrakennuksiin pääosin kahdet ulko-ovet. Joku on sitä jo satoja vuosia sitten selvittänyt ja legenda kertoo syyn sille, että kotonaan kuolleita ihmisiä ei saanut viedä talosta ruumishuoneelle elävien ihmisten käyttämistä ovista. Monet nykyajan paikalliset ihmiset ovat osittain kyllä kyseenalaistaneet asian, mutta tiedä sitten mikä se totuus todellakin on.
KIRKKO JA SUOJELUPYHIMYKSET
Gubbio on muutenkin mielenkiintoinen paikka, sieltä löytyy pitkälti toistakymmentä toimivaa kirkkoa, taisi niitä olla kuusitoista. Gubbiosta löytyy kolmen eri suojelupyhimyksien kannattajia, on Sant’ Ubaldon kannattajia, on Sant´Antonion ja kolmantena San Giorgion kannattajia.
Suojelupyhimysten juhla on nimeltään Corsa dei Ceri, jota juhlitaan aina joka vuosi 15. toukokuuta. Italiassa monissa pienimmissä kylissä ja kaupungeissa uskonnollisuus on vahvasti esillä erilaisin tapahtumin.
Vaelluksilla tulee päivittäin käytyä kirkoissa, joskus jopa iltamessuissa mielenkiinnosta kuuntelemassa ja katsomassa tapahtumia. Itse yleensä jään penkkirivien takaosaan, jonne saan seurakseni muita vähemmän uskoa tunnistavia. Taka-alalta voi hyvin seurata messujen tapahtumia.
Uskonnolliset tilaisuudet tulevat muillakin tavoin esille, kuten joulun aika ja pääsiäinen ovat isointa kirkollisjuhla-aikaa. Suojelupyhimyksien juhlassa kuten myös pääsiäisenä kylien ko. juhlakulkueet tuovat yhteen koko kylän ja osallistumaan tapahtumien järjestelyihin.
Isoimmista kaupungeista ja kylistä löytyy usein myös luostareita. Olen niissä monesti ollut majoittuneena tai muuten vieraillut katsomassa luostarien toimintaa. Nämä ovat sellaisia asioita, että ilman vaelluksia tuskin niissä tulisi käytyä. Luostareissa pääsee katsomaan läheltä sellaista elämää, jota nunnat ja munkit ovat aikanaan eläneet. Toki kehitystä on satojen vuosien myötä tullut, niin kuin tietysti on pitänytkin.