Pe – La, 4-5.5.2024
Pari yötä on nukuttu vaelluksen päättymisestä ja siirtyminen Madridiin on alkanut. Istun kaksikerroksisessa ja melkein täydessä bussissa muistellen pyhiinvaellusta. Aikataulun mukaan saavumme Madridin Barajasiin kolmen aikaan eli viisi ja puoli tuntia matkaa on vielä jäljellä. Vietän yhden yön lähellä lentokenttää hotellissa ja huomenna kolmelta lähtee paluulento Helsinkiin.
Pyhiinvaelluksen suosio on vuosi vuodelta lisääntynyt, joka on hyvä askel eteenpäin. Nykyisessä markkinataloudessa tosin se on muuttanut pyhiinvaelluksen alkuperäistarkoitusta kaupalliseen suuntaan. Tämän vuoksi ovat mm. majoituksen ja ateriapalveluiden hinnat nousseet. Monissa paikoissa myydään vaellukseen liittyvää oheismateriaalia, monet ravintolat ovat nimetty pyhiinvaeltajien ravintoloiksi myynnin kasvattamiseksi jne. Alkuperäistarkoitus pyhiinvaellusreittien syntyvyydestä aikoinaan ovat jääneet toissijaiseksi monillakin pyhiinvaellusreiteillä.
Joillakin pyhiinvaellusreiteillä ei voi etukäteen varata majoituspaikkaa, joten se on aiheuttanut ilmiön ”nopeat syövät hitaat”. On tullut eräänlainen kilpajuoksu, jossa nämä aidot pyhiinvaeltajat kärsivät, jotka siis haluavat käydä matkan varrella mm. kirkoissa, valokuvata, pitää välillä taukoja jne. Varsinkin pyhiinvaellusreiteillä, joilla on tarjolla vähemmän majoitusta jäävät nämä ”hitaat” usein kärsivien rooliin.
CAMINO PRIMITIVO
Camino Primitivon historiasta muutama sana, se tunnetaan myös nimillä Eli Camino Primitivo tai La Ruta del Interior. Camino Primitivo on yksi haara, joka liittyy Melidessä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiin.
Camino Primitivo on 320 km pitkä, korkealla vuoristossa kulkeva pyhiinvaellusreitti. (n. 350- 1200 m merenpinnasta) Siksi se on keväisin ja syksyisin usein sateisempi ja koleampi kuin sellaiset pyhiinvaellusreitit, jotka kulkevat enimmäkseen heti merenpinnan yläpuolella.
Camino Primitivo on saanut alkunsa pyhiinvaeltajien lähetettyä Camino Francesista, Leonista, matkustaen pohjoiseen reilu 120 km verran ja vieraillessaan Camara Santassa, Oviedon katedraalissa. Sieltä tulikin sanonta ”Se joka menee Pyhän Jaakobin luo, vierailee palvelijan luona ja kaipaa herraa”. Santiago Compostelan pääreitin (France) nimestä käytetään myös nimitystä Jaakobin tie.
Camino Primitivoa pidetään yhtenä alkuperäisenä vaellusreittinä, koska reitin kerrotaan kulkeneen ensimmäisenä pyhiinvaeltajana kuningas Alfonso II:n, joka eli vuosina n. 760 – 842. Alfonso lähti pääkaupungista Oviedosta v. 814 kohti Santiago de Compostelaa. Näin oli Camino Primitivo nimetty.
PYHIINVAELLUKSEN TARKOITUS JA YSTÄVÄT
Itselleni pyhiinvaelluksesta on muodostunut vuosien myötä elämäntapa. Siviilityöni on henkisesti kuormittavaa, joten se vaatii vastapainoa ja mikä parasta vastapainoa on sille, kuin pyhiinvaeltaminen. Minulla on kolme Italialaista loistavaa ystävää, joiden kanssa olen voinut tehdä niitä yhdessä. Kirkkoon kuulumattomuus ei ole ollut minulle este käydä kirkoissa hiljentymässä, messuissa tai muuten vaan niissä vierailuilla. Kirkkoihin ovat kaikki tervetulleita.
Kirkkojen, katedraalien, basilikoiden, pyhiinvaellusreittien, vanhojen rakennusten yms. historia kiinnostaa minua unohtamatta ihmissuhteita, ihmisiä ja niiden suhtautumista katolilaisuuteen. On upea tavata erilaisia ihmisiä ympäri maailman pyhiinvaelluksilla ja vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä heidän kanssaan.
Pyhiinvaelluksen etapeilla kuljemme myös välillä yksin. Mietin silloin usein elämäni erilaisia asioita, niin menneitä, kuin tulevaisuuttakin. Ikäännymme päivä päivältä, tämä tuo omat ajatukseni ja haaveeni esiin. En halua jäädä eläköityessäni tyhjän päälle, joten sitäkin vaihetta on hyvä käydä lävitse ja miettiä suunnitelmia ja haaveita tulevaisuutta silmällä pitäen.
Usein myös mietin auto-onnettomuuteni jälkeistä ”toista elämää”, jonka olen saanut elää ja nyt reilu yhdeksäntoista vuotta sitä elänyt. Auto-onnettomuudesta on jäänyt pysyvät jäljet, mutta niiden kanssa olen pystynyt elämään hienosti. Meillä jokaisella on elämän myötä tullut vastaavanlaisia asioita, joita on pystyttävä itse avoimesti käsittelemään. Olen tarkoituksella jättänyt tästä kirjoituksesta perheeni pois, sillä heiltä on tullut se päivittäinen suuri ja merkitsevä tuki.
Olen useasti myös miettinyt henkilöitä, jotka olivat niin henkisen kuin fyysisen kuntoutukseni tukenani, miten suuren avun olen heiltä loppujen lopuksi saanut. En ajattele heitä ainoastaan heidän työnkuvansa kautta, vaan myös heidän oman persoonansa kautta. Pitempiaikaisissa hoitosuhteissa olen myös saanut heistä henkilökäsityksen, joka on auttanut minua suhtautumaan heidän auttamiseen minua kohtaan. Monellehan meistä on vaikea ottaa apua vastaan.
Olen aikaisemmin maininnut muutamia henkilöitä kuten mm. Sailan ja Johannan. Henkilölistaa voi jatkaa lisää muutamilla ystävillä, kuten Ahon Eero. ”Ponde”, jonka kanssa ystävyttiin 80- luvulla ja jonka opissa sain olla erotuomari harrastuksen parissa ennen auto-onnettomuutta ja vielä sen jälkeenkin. ”Ponde” kuuluu kerhoon ”Iso mies, Suuri Sydän”.
Edesmennyt Erkki ”Eki” Alaja, oli myös ”Iso mies ja Suuri Sydän” kerhon jäsen. Mahtava persoona, johon tutustuin vuonna 1986, ja on ollut monelle urheilijalle se todellinen isähahmo. ”Ekiin” he pystyivät luottamaan ja apua sai vaikka keskellä yötä. ”Eki” on tehnyt niin suuren määrän asioita urheilun hyväksi, että liekö kukaan tulevaisuudessa pysty tekemään näin paljon.
Kolmantena haluan mainita Grand Old – miehen, myös edesmenneen, Fjalar ”Fjalle” Åstenin. Vähän pienempi mies kooltaan kuin ”Eki” ja ”Ponde” , mutta yhtä ”Suuri Sydän”.
On ollut suuri kunnia tuntea ”Fjalle” ja tehdä melkein kolmekymmentä vuotta yhteistyötä hänen kanssaan.
”Fjallen” kanssa järjestettiin monet koulutustilaisuudet, kurssit, saunaillat, tehtiin erotuomariasettelut, järjestettiin eri turnauksia jääpallon, jalkapallon ja kaukalopallon parissa yms. Ne opit, mitä häneltä olen saanut, eivät unohdu koskaan.
Sivistyneet herrasmiehet – klubin jäsenet eli Luhtasen Jarmo, Filpun Jyrki ja Keltaisen Timo ovat entisiä erotuomareita ja mahtavia persoonia. Olemme tunteneet toisemme 80-90- luvun vaiheesta saakka ja vietetään edelleenkin säännöllisesti yhteistä aikaa. Käymme milloin syömässä, milloin Filpun mökillä jne. Päivän polttavat asiat urheilurintamalla saavat kyytiä, kun kokoonnumme ja pääsemme vauhtiin.
Gösta Sundqvist, musiikin tuottaja, toimittaja, artisti, radiotoimittaja ja etenkin intohimoinen tunnettu futismies. Hän oli mielenkiintoinen persoona positiivisessa mielessä ja Göstan kanssa tutustuttiin vuonna 1986 yhdessä jalkapallo matsissa, jossa olin erotuomarina. Sen jälkeen alkoi meidän ystävyytemme aina Göstan poismenoon asti. Göstan kanssa keskusteltiin usein jalkapallosta, mutta myös paljon musiikista, joka oli minullekin intohimon kohde. Göstan ikimuistettavat laulujen sanoitukset ja niiden syntyperä kiinnosti minua. Usein istuttiinkin Göstalla tunnista toiseen keskustelemalla näistä, sekä toki muistakin asioista. Göstalla oli myös oma jalkapallojoukkue, Johanneksen Dynamo ja pelailin myös itse sen kakkosjoukkueessa joitakin vuosia harrastemielessä.
Gösta järjesti vuosien aikana monenlaisia ohjelmia ja tapahtumia, joissa sain itsekin olla mukana. Yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista oli aikoinaan Ylen Rock- Radion hautaaminen ja Radio Mafian syntyminen. Otaniemessä pelattiin Rock- Radion ja muun Suomen rokkareiden välinen jalkapallo-ottelu, joka radioitiin suorana lähetyksenä Ylellä. Tämä tapahtui muistaakseni 1991 toukokuun 29. päivänä.
Sain kunnian olla ottelun erotuomarina Lietteen Teron ja Piipposen Tuomon (Göstan) selostaessa. Jossain minulla on nauhoitekin ko. pelistä tallessa. Myös Rock- futis turnaus useana vuonna kuului ohjelmaani, jonne Gösta minut houkutteli mukaan.
Göstan kautta tarjoutui olla mukana myös joidenkin mainos- ja elokuvien apurooleissa yms. Mukavia asioita, joita oli kiva silloin nuoruudessa kokeilla ja nyt vanhempana muistella jälkeenpäin. Göstan poismeno aikoinaan oli minulle, niin kuin monelle muullekin, iso järkytys.
VIIMEINEN AAMU ESPANJASSA
Viimeinen aamu Espanjan maaperällä on koittanut ja muutaman tunnin päästä on kuljetus lentokentälle ja paluu Munchenin kautta Helsinkiin, kotiin. Haikea mieli jää tästäkin pyhiinvaellusreissusta, ystävistä, kavereista, jne.
Fluthansalta tuli taas perinteinen viesti repun jättämisestä ruumaan. Se sopinee, koska olin siihen jo varautunutkin saamalla pojilta puolikkaan Elmu- kelmurullan, jolla muovitan reppuni ympäri.
Pojilta on tullutkin eilen illasta lähtien viestejä kotiinpaluusta jne. Kaikki on mennyt niillä hyvin.
Maanantaina on arki edessä ja paluu työympäristöön. Mielellään sitä olisi vielä viikon tai kaksikin täällä ollut, mutta nyt näin ja seuraavaksi suunnittelemaan uutta pyhiinvaellusta. Todettakoon koko kolme viikkoisen pyhiinvaelluksen ja vapaapäivän sekä muun kävelyn yhteismääräksi kertyi n. 396,50 km ja askeleitakin mukavasti 615 053 askelta.