CORNELLANA – TINEO, 34 km
Sunnuntai 21.4.2024
Loistavan luostarimajoituksen jälkeen oli haikea jättää aamulla jäähyväiset ja lähteä vaelluksen pisimmälle etapille kohti Tineota.
Etappi on 34 km pitkä ja nousua vuoristoon n. 1200 m. korkeuteen saakka. Rankkaa se oli, mutta vuoriston tuulisuus tuntui vilvoittavalta ja auttoi meitä päivän mittaan lämpötilan noustessa. Matkalla näki upeita maisemia, paljon erilaista kasvillisuutta ja erilaisia eläimiä aina kanoista härkiin, eli El Toroihin. Enzo, eli oikealta nimeltään siis Vinzenco, tiesi lähes kaiken kasvillisuudesta oli mahtava apu kysellessäni häneltä tietoja erilaisista kasveista. Parasta oli Enzon kertomus eräällä jyrkässä useamman kilometrin nousussa aamukosteuden tuoma eucalyptus metsän tuoksu.
Sunnuntai 21.4.2024
Loistavan luostarimajoituksen jälkeen oli haikea jättää aamulla jäähyväiset ja lähteä vaelluksen pisimmälle etapille kohti Tineota.
Etappi on 34 km pitkä ja nousua vuoristoon n. 1200 m. korkeuteen saakka. Rankkaa se oli, mutta vuoriston tuulisuus tuntui vilvoittavalta ja auttoi meitä päivän mittaan lämpötilan noustessa. Matkalla näki upeita maisemia, paljon erilaista kasvillisuutta ja erilaisia eläimiä aina kanoista härkiin, eli El Toroihin. Enzo, eli oikealta nimeltään siis Vinzenco, tiesi lähes kaiken kasvillisuudesta oli mahtava apu kysellessäni häneltä tietoja erilaisista kasveista. Parasta oli Enzon kertomus eräällä jyrkässä useamman kilometrin nousussa aamukosteuden tuoma eucalyptus metsän tuoksu.
Päästyämme Tinoon oli askelmittarissa melkein 54 000 askelta ja jalkapohjat arkana osittain kivikkoisessa maastossa sekä asfaltilla kävelystä. Nämä kuuluu yleensä nautittaviin asioihin vaelluksilla. Etapeilla tulee paljon mietittyä jos jonkinlaisia asioita ja nyt tuli mieleen rakkaan ja ihanan italian opettajattaren Maijan opetukset viime syksyltä ja tältä keväältä. Myös vakituisen vieruskaverini Marjaanan kanssa joka tuntiset harjoitukset parantaessamme Italian kielen taitoja. Lämpimät terveiset heille täältä Espanjan lämmöstä.
Tulevan yön yöpyminen tapahtui pyhiinvaeltajille suunnatussa alberguessa eli yhteismajoituspaikassa. Emme saaneet kaikille neljälle yhteiseen huoneeseen nukkumapaikkoja, joten itse menin kerrosta alemmaksi. Pääsin kolmen mukavan naishenkilön kanssa samaan huoneeseen. Mikäs siinä, meillä juttua riitti. Etenkin saksalainen Dorothea, joka oli vieruskaverini, oli kova puhumaan. Jenkkiläinen Katlyn oli myös innokkaana kyselemään kaikenlaista. Kun kolmas naishenkilö, jonka nimen olen jo valitettavasti unohtanut, tuli huoneeseen paikallisesta pizzeriassa, tarjosi minulle samantien kädessään olevan pizzalaatikon pizzaa. Jouduin kohteliaasti kieltäytymään, koska olin juuri lähdössä poikien kanssa illalliselle. Peppen kanssa istuttiin ravintolassa muita pitempään, sillä televisiosta tuli Espanjan liigaa Real Madridin ja Barcelonan välinen ottelu eli El Classico. Se piti nähdä….
