Maanantai 22.4.2024
Aamulla olivat jäsenet hiukan arat ja kankeat eilisen jäljiltä, mutta päästyämme heti vuoristoon ja noin viiden kilometrin nousuun lähtivät loputkin arkuudet ja jäykkyydet jäsenistä. Etappi oli vuoristoista, eli mentiin ylämäen lisäksi välillä alamäkeäkin. Alamäet olivat minulle yleensä rankempia, kuin ylämäen nousut. Laskeutumisessa polveni joutuivat koville, kun repun paino n.11-12 kg lisätään kehon omaan painoon. Etenkin vuoristoissa polut ovat kivikkoisia tai puun juurikoista koostuvia. Etapilla oli kaikenlaista maalaismaisemiin liittyvää, joten mikä sen parempi. Etappi oli eilisen tapaan rankka ja päästyämme Polaan tiesi tänäänkin kävelleensä. Askelia kertyi 45 220 ja matkaa n. 31,3 km.
Matkalla tapasin viime yön vieruskaverini Dorothean, jonka kanssa kuljimme jonkin matkaa. Hänen seurassansa ollut nuoremman naisen tapasin matkalla uudelleen, kun hän tuli pyytämään tulkkaus apua. Hän oli liettualainen Monica ja oli ensimmäisellä vaelluksellaan. Ulkonäöstä päätellen teki varmaankin mallin töitä. Huvittavinta oli, kun hän kertoi täyttäneensä 30- vuotta huhtikuun 17 päivä, kun minä taas täytin 16. päivä tuplaten eli 60.
Illalla päätimme lähteä ravintolaan syömään kun majapaikan keittiön varustetaso ei ollut sitä, mitä olisi illallisen tekemiseen tarvinnut. Usein majapaikkojen keittiöt ovat normitasoa, eli niistä löytyy kattiloita, paistinpannuja, veitsiä ja haarukoita yms. Myös normi- ja viinilasejakin on paremmissa majoituspaikoissa tarjolla.
