TI 3.7.2012 HELSINKI – BARCELONA
Ensimmäinen vaellus oli edessä. Lähdin Helsinki- Vantaan lentokentältä klo 13.20 Flufthansan koneella kohti Barcelonaa. Välilasku oli Münchenissä, jossa muutaman tunnin tutustuminen paikalliseen lentokenttään ja sen tarjontaan. Saapuminen Barcelonaan illalla n. klo 21.30. Yöpyminen tapahtui ennalta varaamassa hotellissa nimeltä Ciutat Del Prat. Hotelli sijaitsee noin 4 km lentokentältä Barcelonan keskustaan päin.
KE 4.7.2012 BARCELONA – PAMPLONA
Aamulla oli herätys klo 06.30 ja aamiaisen jälkeen lähtö BCN Sants rautatieasemalle. Tarkoituksena lähteä klo 9.30 junalla Pamplonaan, mutta lähtövaiheessa ilmenikin pieniä ongelmia. Pamplonassa järjestettävän härkätaisteluviikon takia juna oli loppuunmyyty, joten matka jatkuikin toisella junalla Zaragozaan. Zaragozassa oli vaihto Pamplonaan menevään paikallisjunaan, joka lähti klo 11.35. Mutkia matkaan tuli, sillä juna saapui Zaragozaan myöhässä ja vaihto Pamplonan paikallisjunaan ei onnistunutkaan. Lopulta matka jatkui bussilla Pamplonaan, jonne saapuminen oli iltapäivällä n. klo 17.00 aikoihin.
Majoittuminen sujui hyvin Hostal Acellaan ja myöhemmin illalla vuorossa oli tutustuminen Pamplonan keskustaan, sekä katsomaan mm. viikonlopun tulevia härkäjuoksun – San Fermin – valmisteluja ja niihin liittyviä oheistapahtumia. Hostal Acella sijaitsi aivan kaupungin laidalla ja sieltä pääsi hyvin muutaman kilometrin matkan keskustaan bussilla. Eikä ollut bussin biljetti pahan hintainen, ainoastaan o,95 €/ suunta. Pamplona vaikutti oikein miellyttävältä paikalta ja se on myös Baskimaan pääkaupunki sekä Navarren autonomisen alueen suurin kaupunki. Pikainen kierros keskustan alueella osoitti, että turistiravintoloita ei liiemmin ollut tarjolla, mutta muuten kokonaisuudessaan siisti ja mukava paikka tulevine härkäjuoksuine tapahtumineen.
TO 5.7.2012 PAMPLONA – PUENTE LA REINA
Aamulla herätys ja lähtö aamiaisen jälkeen n. klo 9.00 aikoihin Pamplonan Cabildo Katedraaliin hakemaan lähtöleima El Caminoon. El Camino, jota pyhiinvaellusreittiä siis kutsutaan, alkoi klo 11.00 aikoihin Hostal Acellasta. Pienen selvityksen jälkeen selvisi, että reitti kulkikin aivan Hostal Acellan vierestä, joten siitä oli helppo lähteä taivaltamaan kohti Santiago de la Compostelaa.
Ensimmäinen etappi Pamplonasta Puente La Reinaan on noin 24 km pitkä. Matka taittui kerralla perille asti ja saapuminen Puente La Reinaan tapahtui illalla n. klo 18.30. Etapista yli puolet oli rankkaa nousua ja laskua vuoristossa lämpötilan ollessa parhaimmillaan 35- 40 astetta. Vuoristossa oli onneksi hyvää tuulen virettä, joten paahtava helle ei aina ihan pahalta tuntunut. Ensimmäisen yön majoittuminen tapahtui paikallisen seurakunnan ylläpitämässä upeassa seurakuntakeskuksessa, 2 hh huoneessa. Majoituksen hintakaan ei ollut Suomen mittapuun mukaan päätähuimaava, vain 25,00 € yöltä. Huoneessa oli mm. oma wc ja suihku ja lisäksi majoituspaikan ravintolassa sai erittäin hyvää ja monipuolista ruokaa. Illalla tuntui, että oli kävelty hiukan liikaa näin alkajaisiksi, sillä jalkani huusivat armoa ja ensimmäiset rakot olivat syntyneet varpaisiin.
PE 6.7.2012 PUENTE LA REINA – LORCA
Aamulla oli herätys klo 6.00 ja aamusuihkun jälkeen oli vuorossa runsas ja maittava aamiainen sekä laastarien laittaminen varpaisiin. Lähtö tapahtui n. klo 8.00 aikoihin kohti toisen etapin loppua, Estellaa. Jalat toimivat kuin toimivatkin ja saapuminen Lorcaan 14 km Puente La Reinasta tapahtui klo 14.00 aikoihin. Saapumisen aikaan oli juuri siesta alkanut, mutta majoittuminen onnistui kuitenkin hostalliin ja pääsy ansaitulle viileään suihkuun ja päivälevolle onnistui. Aurinkokin paistoi noin 35-40 asteen voimalla….
LA 7.7.2012 LORCA – TORRES DEL RIO
Lähtö tapahtui aamulla n.klo 7.00 aikoihin Lorcasta kohti Estellaa (10 km) lämpötilan ollessa 17 astetta, tosin muutaman tunnin jälkeen oli taas tutut 35-40 astetta mittarissa. Tarkoitus oli jäädä Estellaan yöksi, mutta matka jatkuikin vielä helposti Villamayor De Monjardiin (yht. 17,3 km) erittäin jyrkkää vuoristotaivalta edeten. Upeat maisemat oliivilehtoineen ja viinipeltoineen toivat taipaleelle oivan lisämausteen. Fantastista!!! Perillä Villamayorissa illalla klo 18.00 aikoihin auringon paistaessa vielä melkein 30 asteen lämmöllä. Villamayorin ainoa Hostal oli loppuunmyyty, sillä jokin iso seurue busseineen oli valloittanut koko hostallin, joten ei muuta kuin taksi alle ja menoksi eteenpäin (21 km) Torres Del Rioon ja majoittuminen sinne. (Jälkiviisaana voisi todeta, että olisi pitänyt jäädä Estellaan).
SU 8.7.2012 TORRES DEL RIO – VIANA
Lähtö aamulla Torresista klo 7.30 aikoihin kohti kolmannen etapin maalia, Logronoa (20 km). Saapuminen Vianaan (10,7 km), jossa yöpyminen. Ensimmäisen, vajaan viikon aikana, matkaa on kertynyt kävellen n. 70 km paahtavassa helteessä ja rankassa vuoristo olosuhteissa, mutta fiilis ja olotila olivat aivan mahtavat.
MA 9.7.2012 VIANA – NAJERA
Nukutun yön jälkeen matka jatkui aamulla klo 7.00 aikoihin Vienasta kohti Logronoa. Logronosta matka jatkui edelleen kohti Navarrea, jonne saapuminen n. klo 18.00 aikoihin ja matkaa oli taittunut yhteensä 15 km. Navarressa ei ollut majoitusta tarjolla, joten bussi kyydillä vielä Najeraan, neljännen etapin päätepisteeseen. Saapuminen Najeraan klo 18.30.
TI 10.7.2012 NAJERA – SANTO DOMINGO DE LA CALZADA
Viides etappi alkoi Najerasta Santo Domingo De La Calzadaan (21 km). Yöpyminen matkalla Ciruenassa 15,4 km päässä Najerasta. Ciruena oli mielenkiintoinen kylä, jossa oli ollut aikoinaan n. 700-800 asukasta, mutta nyt siellä ei asunut kuin 37 asukasta!!!, jotka olivat pääosin ikääntyneitä. Kylässä ei ollut kauppaa, baaria yms. ei siis mitään, sillä Espanjassa oleva taantuma oli tehnyt tehtävänsä myös tähänkin kylään. Kysellessä majoitusta, se järjestyi erääseen kolmikerroksiseen taloon jossa asuivat miellyttävät siskokset sekä toisen ladyn aviopuoliso. Keskustelu käytiin pitkälti googlen avulla, sillä heidän espanjankieli oli minulle aivan utopiaa eikä englannin kielellä pärjätty sen paremmin. Yö kolmannen kerroksen häävuoteessa oli kumminkin mieleenpainuva sängyn valkoisine pitsihörhelyineen. Ikimuistettava kokemus sekin….
KE 11.7.2012 SANTO DOMINGO DE LA CALZADA – CASTILDELGADO
Aamulla herätys tapahtui sateen ropinaan klo 7.00 aikoihin. Vettä satoi siis ensimmäisen ja koko reissun ainoan kerran. Lämpöä oli kylläkin melkein jo 20 astetta, joten kylmyydestä ei tarvinnut kärsiä. Jalat olivat edelleen niin rakoilla ja hellinä, joten lähtö Ciruenasta oli suunnitteilla bussilla. Siskoksista toinen, Maria, kertoi bussin menevän aivan talon vierestä ja hän näytti paikan missä se pysähtyy. Hetken odottelun jälkeen paikalle tuli eräs senorita farmariautolla. Hän osoittautui lopulta kiertäväksi apteekkariksi ja osasi muutaman sanan englantia. Senorita kertoi, että bussia ei menekkään tänään tähän suuntaan vaan joku ns. huoltobussi (servicebus) menisi piakkoin toiseen suuntaan, mutta kylläkin samaan määränpäähän kuin toiseen suuntaakin menevä bussi, joten ei ongelmia. Senorita näytti pysäkin paikan, joka oli itseasiassa vain puiston penkki, niin kuin se toinenkin pysäkki. Hän jäi odottamaan huoltobussia kanssani ja kun se lopulta tulikin, hän pysäytti sen ja auttoi minut kyytiin, sekä kertoi kuljettajalle määränpään johon olin menossa.
Huoltobussi osoittautui lopulta invalidi- pikkubussiksi ja matka kohti Santo Domingoa (5,6 km) jatkui siis näin. Taksa matkasta oli huimat 1,20 €. No, tämä oli tuttua inva matkustamista, sillä olinhan invalidisoitunut vuosia aikaisemmin vyötäröstä alaspäin ja tottunut käyttämään inva-kuljetuksia ja olihan minulla lisäksi invakortti. Näin en tuntenut käyttäväni inva- palvelua väärin. Jonkin ajan kuluttua pääsin perille Santo Domingoon viiden pienen kylän kautta ja olo oli kuin olisin ollut Loebin kyydissä Kreikan MM- osakilpailussa. Santo Domingossa hyvin nautitun aamiaisen jälkeen matka jatkui normaalisti kävellen Granon ja Redecillan kautta Castildelgadoon (12,8 km), jonne saapuminen klo n. 13.45. Vesisade oli loppunut onneksi jo Santo Domingossa. Seuraava yöpyminen tapahtui upeassa ”rekka hostallissa” ja laskelmieni mukaan El Caminoa oli nyt takana päin yhteensä n. 110 km.
TO 12.7.2012 CASTILDELGADO – BELORADO
Lähtö Castildegadosta bussilla (n. 8 km) klo 9.45 kohti Beloradoa. Beloradossa vietin ansaitun lepopäivän mm. pyykinpesun parissa.
PE 13.7.2012 BELORADO – AGES
Matka jatkui ja lähtö aamulla klo 6.45 aikoihin kohti Agesia (27,4 km), kahdeksannen etapin päätepistettä. Saapuminen klo 10.00 aikoihin Villafrancaan (12,9 km) kävellen ja sieltä bussilla Sandoveniaan, josta taas kävellen (2,8 km) Agesiin. Ages osoittautui mielekkääksi paikaksi, kylän paikallinen baari jossa myytiin myös elintarvikkeita oli upea ja sen pitäjä, vanhempi mieshenkilö, oli loistava tyyppi. Tänään kävelyä on kertynyt yhteensä n. 16,0 km.
LA 14-16.7.2012 AGES – BURGOS
Lähtö aamulla 14.7 klo 6.40 aikoihin kohti Burgosia eli yhdeksäs ja viimeinen etappi tällä erää. Perillä Burgosissa klo 14.00 aikoihin (22 km). Matka oli pääosin tasaista hiekkatietä ja jollain lailla puuduttavaa. Majoittuminen tapahtui heti ensimmäiseen vapaaseen hostalliin.
Ensimmäinen yö Burgosissa osoittautui levottomaksi haastavassa hostellissa, mutta muutto sieltä seuraavana aamuna parempaan majoitukseen piristi fiilistä. Siellä vietin seuraavat kaksi yötä, vaikka tarkoituksena oli kylläkin lähteä yhden yön jälkeen kohti Barcelonaa, mutta junalippujen kanssa oli (yllättäen!) suuria ongelmia. Kaikki paikat olivat parin päivän osalta varatut eli kaikki junat aivan täynnä. Näin ollen sunnuntai- ja maanantaipäivät menivät Burgosissa tutustuen mm. katedraaliin ja paikallisiin kauppoihin. Tämä osoittautui lopulta hyväksi vaihtoehdoksi. Burgosin katedraali oli aivan uskomaton paikka, jossa aikaa kului yli 4 tuntia. Kaikki vanhat, sen aikojen suurten taiteilijoiden, maalaukset ja muotokuvat olivat upeita. Samoin sinne oli haudattu monen eri ajanjaksojen pappismiesten ruumit balsamointineen. El Camino oli tältä erää suoritettu, yhteensä kaikenkaikkiaan n. 200 km kävellen.
TI 17.7.2012 BURGOS – BARCELONA
Aamujunalla klo 8.43 pääsin lähtemään Burgosista Barcelonaan (618 km), jossa majoittuminen Hostal Orleansiin. Perillä olin illalla klo 16.30. Pizza ja kannu sangriaa paikallisessa pizzeriassa illalla maistui…
KE 18.7.2012 BARCELONA – MUNCHEN – HELSINKI
Viimeinen aamuherätys Espanjan maaperällä tällä erää ja lähtö klo 8.00 aikoihin lentokentälle, josta kone lähti klo 12.05 Müncheniin. Munchenistä välilaskun kautta matka jatkui suoraan Helsinkiin, jonne saavuin klo 18.30. Münchenin ja Helsingin välisellä lennolla viereeni istui keski- Euroopassa kuuluisuutta ja menestystä saanut klassisen musiikin viulisti Paola Bruni. Viehättävä italiatar oli tulossa Suomeen esiintymään ja mukava muisto jäi kun hän soitti kännykkäni ”piano sovellutuksella” yli 10 000 metrin korkeudessa pienen ”konsertin”. Näin oli lämmittelysoitot tulevaa Suomen konserttia varten oli viritelty..
La 29.6.2013 HELSINKI – MADRID – BURGOS – TARJADOS
Matkaan lähdin Helsinki- Vantaan lentokentältä aamulla klo 06.00 suoralla lennolla kohti Madridia. Perillä Madridin lentokentällä olin klo 09.10 paikallista aikaa. Siirryttäni lentokentältä rautatieasemalle matka jatkui muutaman tunnin kuluttua junalla kohti Burgosta. Aikataulun mukaan junan lähtöaika oli klo 12.20 ja perillä tarkoitus oli olla klo 16.40. Matkaan päästiin kymmenen minuuttia myöhemmin ja yllätys oli, että ei sen enempää oltu myöhässä. Ulkona aurinko paistoi noin 35 asteen voimalla junan mittarin mukaan, mutta onneksi sisätiloissa ei ollut niinkään kuumaa, sillä ilmastointi pelasi hyvin. Junamatka on aina Espanjassa jonkinlainen kokemus, eli suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Matka Palenciaan saakka sujui tasaisesti ja hyvin, mutta loppumatka (noin 40 minuuttia) Burgosiin alkoi hiukan takkuilla. Junanvaunun televisiossa ollut nopeusmittari näytti parhaillaan 159 km/ h ja tärinä oli sellainen kuin vanhoilla Finnairin DC- 3:lla, eli ei tiennyt noustaanko ilmaan, vai ei. Onneksi siihen oli jo tottunut, niin paniikkia ei päässyt syntymään. Palencian jälkeen ulkolämpötilakin oli vaunun näytössä pudonnut 31 asteeseen, liekö tärinästä vai auringon laskusta.
Perille päästyäni hyppäsin paikallisbussiin ja suunnistin kohti keskustaa. Lyhyt vierailu Burgosin Katedraalissa ja sitten suunnaksi El Camino. Alunperin minulla oli tarkoitus jäädä Burgosiin seuraavaksi yöksi, mutta päätinkin lähteä jo tänään vaeltamaan. Burgosissa oli laajalti kaupungin kestustaa koskien isot markkinabailut menossa. Hotellit olivat kaiketi täynnä ja jengiä kaduilla piisasi. Jokin kulkue, joka tosin minulle jäi epäselväksi, käveli keskustan lävitse useamman kilometrin matkalla ja muu liikenne pysäytettiin virkavallan toimesta.
Hiukan ennen kello kymmentä pääsin pieneen kylään, Tarjadosiin ja löysin sieltä lopulta kylän ainoan majapaikan. Majapaikassa ei ollut kuin yhteismajoitus huoneita, joten nyt majoittauduin näin. Ainoassa vapaana olevassa neljän hengen huoneessa huonekaveriksi osoittautui viehättävä espanjalainen 30- v. senorita, joten menihän se yksi yö näinkin (…nukkuessa siis). Majapaikan taso ei ”päätä huimannut”, mutta kun kyseessä oli paikallisen seurakunnan vapaaehtoistyöllä yllä pitämä majoituspaikka oli siihen tyydyttävä. Fiilikset olivat korkealla ja odotin mielenkiinnolla seuraavaa aamua.
Su 30.6.2013 TARJADOS – HONTANOS
Aamulla heräsin klo 05.30 ja samantien lähdin vaellukselle, ennen sitä kumminkin jätin viisi euroa majoituksesta ”kolehti” lippaaseen. Ne jotka ovat majoittautuneet pyhiinvaelluksella näin, niin tietävät, että tämä on pyhiinvaeltajien tapa vaelluksella toimia. Etapin Burgos- Hontanas loppuun saakka oli matkaa arviolta noin 17 km. Perille Hontanasiin pääsin klo 11.00 aikoihin vasen jalka krampanneena. Lämmintä oli noin 25-30 astetta ja lämpötila sen kuin nousi iltaa kohden aina noin 40 asteeseen. Hontanas vaikutti mielenkiintoiselta paikalta toimien täysin El Caminon ehdoilla ja asukkaita siellä oli noin nelisenkymmentä. Espanlaiseen tapaan kylä oli siisti ja kaikki oli tehty vaeltajien viihtyvyyden takaamiseksi.
Ma 1.7.2013 HONTANOS – BOADILLA DE SANTIAGO
Aamulla herätys klo 04.30 ja lähtö kohti Boadilla de Santiagoa. Lähdin klo 05.30 matkaan, vaikka aurinko ei ollut vielä noussut joten otsalampulla oli käyttöä. Reilun kolmen kilometrin kohdalla minut tavoitti kolmen hengen ryhmä, josta loppumatkan vaelsin erään vanhemman miehen kanssa. Hän kertoi olevansa tsekkiläinen eläkeläinen nimeltänsä Pavel ja olevansa 71- vuotias entinen kirvesmies. Matka sujui joutuisasti jutellen Pavelin kanssa. Kun pääsimme Boadillaan oli 28,5 km takana ja Pavel jatkoi vielä matkaansa, mutta minun jalkani sanoivat ”että jää tänne”. Boadillasta löytyikin upea majatalo idyllisine ympärystöineen. Upea uima-allas keskellä puutarhaa oli näky pohjois-Espanjassa. Majoitus oli isossa vanhassa navetassa, johon oli tehty yhteiset nukkumispaikat 30:nnelle vaeltajalle. Iltapäivällä tutustuin erääseen italiattareen nimeltä Evelyn. Evelyn kertoi olleensa matkalla yli kolme viikkoa ja tarkoituksenaan vaeltaa loppuun saakka Santiago de la Compostelaan.
Ti 2.7.2013 BOADILLA DE SANTIAGO – CARRION DE LOS CONDESTA
Lähdimme Evelynin kanssa matkaan klo 6.30 kohti Carrion de Los Condesta (24,5 km). Ensimmäiseen pysähdyspaikkaan oli matkaa 5,7 km ja se sujui kävellen joen reunamia ja matkalla tapasimme mm. ravunsaalistajia. Fromistassa oli juna-asema ja Evelyn jatkoi siitä junalla matkaansa kohti Leonia. Minä taas jatkoin matkaa kävellen uuvuttavassa helteessä kohti Carrionia. Koko reitti Carrioniin saakka kulki moottoriliikennetien reunustaa pitkin ja matka oli todella haastavaa. Lämpötila oli koko ajan n.35- 40 asteen paikkeilla ja asfaltin pinnassa jopa n. 70 asteen luokkaa auringon paistaessa taivaalta uuvuttavasti. Välillä pieni tuulenpuuska vilvoitti olotilaa, mutta hetken päästä tilanne oli taas samanlainen. Päästyäni Carriokseen majoituin seurakunnan ylläpitämään majoitustilaan. Tänne majoittautui melkein koko seurue, jonka kanssa olin matkaa tähän asti tehnyt.
Ke 3.7.2013 CARRION DE LOS CONDESTA – CALDILLA DE LA CUEZA
Eilen illalla olin päättänyt, että tänään pidän vapaapäivän kävelemisestä. Jalat olivat krampanneet ja lepo auttoi asiaan. Kello 10.00 aikoihin lähdin selvittämään millä pääsisin seuraavaan majapaikkaan ja tapasinkin sattumalta kaksi neitiä. Neitien kanssa lähdimme taksilla kohti Caldilla de La Cuezaa. Cueza oli pieni kylä, jossa asukkaita oli vain 30 henkilöä. Kylässä oli kaksi Hostellia ja käytännössä ei mitään muuta. Illalla oli kylällä kunnon kyläbailut ja diskomusiikki pauhasi aamuun saakka. Paikallinen kylätoimikunta tarjosi bileissä grillatavaa ja juotavaa kaikille mukana olleille aamuun saakka.
To 4.7.2013 CALDILLA DE LA CUEZA – SAHAGUN
Aamulla lähdimme muutaman tunnin yöunien jälkeen neitien kanssa jatkamaan kävellen vaellusta klo 05.30 aikoihin. Viiden tunnin vaelluksen, sekä 22 km jälkeen saavuimme Sahaguniin. Aikaisemmin matkan varrella olin tutustunut kahteen norjalaiseen naiseen, jotka tapasimme neitien kanssa uudelleen Sahagunissa.
Pe 5.7.2013 SAHAGUN – BURGO DE RANERO
Matka jatkui klo 6.30 ja suuntana Burgo de Ranero (18.3 km). Saapuminen Raneroon oli klo 11.30 aikoihin ja majoittuminen paikallisen seurakunnan majoituskeskukseen.
La 6.7.2013 BURGO DE RANERO – MANSILLA DE LA MULAS
Seuraava etappi oli kohti Leonia, 31.7 km. Majoittuminen Mansilla de Las Mulaksessa, n. 23 km Ranerosta. Matka taittui aamusta klo 05.00 alkaen moottoritietå pitkin. Kuusi kilometriä ennen Mulasta pysähdyin eräässä pikkukylässä paikallisen bussipysäkin katoksen edessä. Hetken kuluttua eräs vanhempi naishenkilö juoksi aamutakissa luokseni ja halusi koskettaa minua ja antoi lisäksi muutaman euron rahaa. Jälkeenpäin kysyin eräältä Mulaksen asukkaalta asiaa ja asukas vastasi että nainen halusi puhdistautua synneistä koska olin menossa Compostelaan. Pieni paikkakunta ei ollut varsinaisesti El Caminon reitin varrella ja ei ikääntyneenä ihmisenä päässyt tapaamaan pyhiinvaeltajia.
Su 7.7.2013 MANSILLA DE LA MULAS – LEON
Mansilla de Las Mulaksesta matkani jatkui Leoniin. Leonissa majoittuminen ja päivällä käynti Katedraalissa, sekä tietysti formuloiden seuranta paikallisessa pubissa. Nyt olin saavuttanut etukäteen suunnittelemani päätepisteen, mutta ajattelin jatkaa matkaa noin 100 km päähän Astorgaan. Varasin myös paluumatkaa varten junalipun Astorgasta Madridiin perjantai päiväksi.
Ma 8.7.2013 LEON – VILLADANGOS DEL PARAMO
Leonissa majoittuminen tapahtui paikalliseen Nunnaluostariin. Tuleva yö oli tuskien tuskaa, sillä naiset ja miehet olivat eroteltu toisistaan ja miesten osastolla oli täysi tupa, eli noin 60 henkilöä samassa isossa huoneessa. Ilmoittautumisen jälkeen vaeltajat vietiin yksitellen isoon huoneeseen, jossa ilmoittautumisjärjestyksessä annettiin punkka. Reppu piti jättää huoneen seinustalle olevalle pitkälle pöydälle järjestykseen. Yleensähän repun voi ottaa punkkansa viereen ja punkankin voi valita vapaasti aina tulojärjestyksen mukaan ja tarvittaessa pariskunnille tarpeen mukaan vaihdeltiin keskenään punkkia, jos he halusivat vierekkäin tai päällekkäin ylä- ja alapunkkiin. Huoneessa ei ikkunoita saanut avattua ollenkaan ja muutama huoneen tuuletin henkäili viimeisiään. Lämpötila huoneessa oli koko yön n. 40-50 asteen välillä. Kymmeneltä oli nukkumaan menoaika, jolloin luostarin Nunna tuli toivottamaan hyvät yöt majoittuville.
Yöllä moni kävi suihkussa, kuten minäkin ja lisäksi helpotin olotilaani vetämällä mukanani ollutta ICE- Poweria kehooni. Mielettömän hyvä viilentävä vaikutus auttoi nukkumaan aamuneljään saakka. Tarkoituksenani oli lähteä ajoissa jatkamaan matkaa luostarista, mutta sisäpihan ulko-ovet olivatkin lukittu, joten se siitä. Ulos ei ollut asiaa, ja joku saksalainen nainen kertoi minulle ja muutamille muille, että nunnat avaavat ovet tasan aamukuudelta.
Mieleeni tuli, että mitä sitten tehdään jos syttyykin tulipalo tai joku saa lämpöhalvauksen ja tarvitsee ambulanssia. Käsittämätöntä toimintaa, en suosittele ko. majapaikkaa kenellekkään vaikka Nunnaluostari onkin. Matka jatkui aamulla pitkänä jonona peräkkäin kohti Leonin keskustaa ja siitä kohti seuraavan etapin päätekohtaa San Martin del Caminoa. Matkaa San Martiniin on 24,2 km ja tarkoituksenani minun on vaeltaa 21,3 km Villadangos del Paramoon. Saavuin Villadangoon kello 10.00 aikoihin ja majoituin paikallisen seurakunnan ylläpitämään majoitukseen. Matkalla tapasin uusia tuttavuuksia, eräs kolmekymppinen kaveri oli Kolumbiasta. Hänen kanssaan taivalsin loppumatkaa joitakin kilometrejä ja majapaikassa neljän hengen huoneeseeni tuli samoinhin aikoihin pariskunta Sloveniasta.
Kaupassa käynnin jälkeen pesin pyykkini ja laitoin pastaa sekä kanaa. Juotavaksi valitsin kyläkaupan koko viinivaraston halvimman punaviinin. Etiketin mukaan se osoittautuu paikallisen Leonin tekstillä varustetuksi helmeileväksi ja raikkaan makuiseksi. Hintaa pullolle kertyi tasan 1 euro. Todettakoon, että viini oli piristävän ja helmeilevän makuista ja yllättävän hyvää juotavaksi, eli voidaan sanoa sen olleen hintansa väärti.
Ti 9.7.2013 VILLADANGOS DEL PARAMO – SAN MARTIN – ASTORGA
Matka jatkui aamulla kohti San Martinia ja sieltä edelleen kohti Astorgaa. Matkaa päivälle kertyi 28,8 km. Aluksi tein matkaa yksin, mutta matkalla tapasin uudelleen aikaisemmin tapaamani Silvian ja teimme viimeiset 15 km matkaa yhdessä. Majoituimme Astorgassa samaan majataloon ja vietimme loppupäivän ja illan yhdessä kiertelemässä kaupunkia. Kävimme yhdessä syömässä ja nautimme paikallista punaviiniä, sekä katselimme nähtävyyksiä ja shoppailimme.
Astorga on iso kaupunki monine hienoine katedraaleineen ja kaupungissa oli myös paljon erilaisia kauppoja, missä pystyi shoppailla. Ravintoloiden ja kahviloiden terassit tarjosivat monikulttuurista kansalaisuutta, sillä monet pyhiinvaeltajat pysähtyivät kaupunkiin yöksi. Majatalo, jossa yövyimme, oli upea. Sisäpuolella puuta oli käytetty kaikkialla, niin lattiat, sängyt, portaat, kalusteet yms. oli tehty puusta, joten viihdyin hyvin siellä.
Negatiivisenä asiana majataloissa voi yleensäkin pitää ilmastointia, sillä niin nytkin yö oli todella lämmin ja nukkuminen oli tuskallista. Tosin nyt Espanjassa on ennätyshelteet menossa vielä tämän viikon, joten sillä myös osansa asiassa. Auringossa lämpötila on kohonnut joka päivä yli 40 asteeseen, mutta onneksi varjossa tai tuulisessa paikoissa on hieman viileämpää.
Tässä majatalossa vaikutti, että lämmin vesi tehtiin katolla olevilla säiliöillä auringon lämmöllä, sillä suihkussa oli niin kuumaa, että siellä ei voinut yksinkertaisesti olla. Onneksi käsienpesualtaasta sai kylmää vettä, joten onnistui se peseytyminen tällä kertaa näinkin.
Ke 10.7.2013 ASTORGA – RABANAL DEL CAMINO
Matka jatkui aamulla n. klo 05.30 ja määränpäänä oli Rabanal del Camino. Matkaa sinne oli 20,3 km ja sieltä minulle jäi vielä matkaa taivallettavaksi uuteen määränpäähäni Foncebadoniin 5,6 km. Aloitimme matkan teon Silvian kanssa, mutta hänen oli hiljennettävä viimeiset kahdeksan kilometriä, joten loppumatkan menin sekalaisessa seurakunnassa sekä yksin. Majotuin johonkin majataloon ja tapasin siellä uusia tuttavuuksia joista eräs oli Mariah nimeltään. Hän kertoi olevansa alle kolmekymppinen ja kotoisin täältä pohjois- Espanjasta. Mariahin kanssa majoituimme isoon huoneeseen ja vierekkäisiin sänkyihin. Ilta kului hänen kanssaan pyykkiä pesten sekä kertoillen matkan eri vaiheista.
To 11.7.2013 RABANAL DEL CAMINO – PONFERRADA
Aamulla lähdin matkaan kello 05.10 sillä vaeltamista oli Ponferradaan saakka 32,3 km. Alunperin tarkoituksenani oli jäädä Poncebadoniin, sillä sain tietoa Astorgan turisti-infosta, että sieltä olisin päässyt takaisin Astorgaan, josta minulla on junalippu Madridiin. Poncebadon oli seitsemän talon kokoinen “villinlännen kaupunki” keskellä ei mitään. Yhden majoituspaikan lisäksi kahdessa talossa asuttiin ja asukkaita oli kokonaista kolme kappaletta.
Vaellus jatkui siis Ponferradaan ja matka oli todella raskas loppu osuuden kivikkoine vuoristoineen. Matkaa siis kertyi yhteensä 32,3 km ja sää oli eilisen pienen ukonilman jälkeen aamusta viileähkö, mutta aamu kymmenen jälkeen se lämpeni tuttuun tyyliin yli 30 asteeseen.
Päästyäni Ponferradaan oli olotila helpottunut, sillä tämän vuoden El Camino oli takana onnistuneesti. Majoituin vaihteeksi hotelliin (Hotelli Madrid), joka oli kaupungin keskustassa. Muutaman tunnin levon jälkeen lähdin kaupungille tutustumaan sen elämään ja käymään lounaalla.
Ponferrada on mielenkiintoinen kaupunki, sillä siellä on iso linnoitus keskiajalta, myös isohko Katedraali sekä pienempiä kirkkoja. Nähtävyyksiä siis riittää ja niiden lisäksi ravintola tarjontaa sekä yöelämääkin.
Pe 12.7.2013 PONFERRADA – ASTORGA – MADRID – HELSINKI
Aamupäivän kiertelin vielä kaupungilla ja näin muutamia tuttuja, jotka jatkoivat El Caminoa. Kello 12.40 oli lähtö takaisin kotiin ja aluksi minun oli varattava junalippu Astorgaan, sillä sieltä minulla oli aikaisemmin siis varauttuna junalippu Madridiin. Matkavaraus hoitui hyvin, sillä pääsin samaan Madridin junaan ja sain saman paikankin varatuksi Madridiin saakka. Madridissa sää oli lämmintä ja metroasemalla tutustuin erääseen meksikolaiseen tyttöön jolta sain apua miten päästä lentoasemalle.
Finnairin lento AY3185 lähti klo 21.30 kohti Helsinkiä ja perillä Helsinki- Vantaan lentokentällä olin 02.50 lauantain vastaisena yönä.
Vaellusta oli kertynyt tällä kertaa yhteensä 283,3 km ja askelmittari näytti, että 431 467 askelta tuli matkan aikana otettua.
Viikko kotiinpaluusta tapahtui järkyttävä junaonnettomuus Compostelassa. Sama junankuljettaja, jolla olin palannut Madridiin, ajoi kovaa ylinopeutta aiheuttaen 79 ihmisen kuoleman. Lisäksi muutama sata ihmistä loukkaantui monin eri tavoin Espanjan historian pahimmassa junaturmassa yli 70 vuoteen. Suurin osa matkustajista oli pyhiinvaeltajia, jotka olivat tulossa viettämään Jaakobin päivää Compostelaan.
Ke 25.6.2014 HELSINKI – FRANKFURT – MADRID – PONFERRADA
El Caminon viimeinen osuus alkoi Helsinki- Vantaan lentokentältä aamulla klo 06.20, jolloin Flufthansan lento LH855 starttasi kohti Madridia. Välilasku tehtiin pikaisesti Frankfurtissa ja perillä Madridissa laskeutuminen oli klo 12.20. Jatkoyhteys Ponferradaan jatkui junalla klo 17.05 ja perille pääsin lopulta klo 22.50 Hostal Nirvanaan, josta olin ennakkoon varannut huoneen.
To 26.6.2014 PONFERRADA
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin n. klo 06.30 ja aamutoimien jälkeen vuorossa oli aamiainen. Etukäteissuunnitelmien mukaan käytän tämän päivän kiertelemällä Ponferradassa ja etenkin minua kiinnosti sen keskiaikainen linnoitus, joka jäi viime käynnin jälkeen näkemättä. Aamupäivä sujui kaupunkia kierrellessä sekä linnoituksessa vieraillessa. Lämpötila oli noussut jo melkein 30 asteeseen puolen päivän aikaan ja nyt oli aika viettää maantavan mukaan muutaman tunnin siesta, jonka jälkeen oli päivällisen vuoro.
Iltapäivällä siestan jälkeen oli vuorossa kaupunkikierros monine eri nähtävyyksineen. Pienen iltapalan jälkeen oli paluu hotellille ja valmistautuminen tulevaan vaellukseen.
Pe 27.6.2014 PONFERRADA – VILLAFRANCA
Matka alkoi aamuhämärissä n. klo 06.40 ja tarkoituksena oli vaeltaa noin puoleen väliin ensimmäisen etapin päätepistettä eli Villafranca del Bierzoa. Lämpötilakin nousi 30 asteeseen jo puoleen päivään mennessä.
Koko ensimmäinen etappi oli maastoltaan tasaista ja matkanteko sujuikin hyvin mallikkaasti ja lopulta olinkin jo reitin puolivälissä.
Lämpimästä säästä nauttien päätinkin kävellä etapin loppuun saakka ja saavuinkin Villafrancaan puolen päivän aikoihin. Matkaa oli kertynyt 24 km ja askelmittarikin näytti 36 893 askelta majapaikan ulko-ovella.
Majoittumisen ja siestan jälkeen iltapäivällä oli ohjelmassa kaupunkikierrosta iltapalan ohessa.
Castillan ja Leonin maakunnassa sijaitsevassa Villafrancassa on noin 3700 asukasta. Villafranca sijaitsee noin 187 km päässä Santiago de Compostelasta. Kaupunkina Villafranca tunnettiin ensimmäisen kerran 791- luvulla jaa. ja 900-luvulla jaa. pyhiinvaeltajat alkoivat pitää sitä pysähdys- ja levähdyspaikkana vaellusretkillään.
La 28.6.2014 VILLAFRANCA – O´CEBREIRO
Lähtö upeasta Villafranca del Bierzosta tapahtui klo 06.40 ja suunnitelmissa oli vaeltaa noin 17-18 km.
Vaellus sujui aurinkoisessa/ puolipilvisessä ja kuivissa olosuhteissa aina n. 8 km kohdalle, jolloin ensimmäiset tihuttavat vesipisarat tulivat taivaalta. Hiukan myöhemmin tihkusade yltyi aina kaatosateeksi, mutta matka jatkui silti (totaalisen märkänä) ja vaikka luonnollisestihan ei mukana ollut minkäänlaisia sadevaatteita. Vaellusreitin 17-18 km kohdalla ei ollut oikein sopivaa majoitusta saatavilla, joten ajattelin matkan jatkuvan. Vuoristoon tultaessa eteen tulivat kauniit vuoristomaisemat ja kapuaminen ylös kohti sadetta tiputtavia pilviä alkoi. Muutamaan otteeseen sade hetkeksi taukosi, mutta lisää vettä tuli mitä korkeammalle reitti vuoristossa eteni ja sitä enemmän tuuli tuiversi sekä vilvoitti likomärkää kroppaani.
Vaellusetapin (nro 24) määränpää O`Cebreiro on lähtöpaikastani Villafrancasta 28,4 km päässä. Saapuessani noin 5 km päähän O Cebreirosta tuli ensimmäinen majatalo reitin varrella. Kello oli paikallista aikaa hiukan yli kaksitoista ja majatalo valitettavasti avasi ovensa vasta kahden aikaan, joten mietittäväksi jäi jatkanko matkaa vielä sateessa mutaisella kivi- ja savialustaisessa vuoristossa vai jäänkö odottamaan majapaikan avaamista. Päätin matkan jatkuvan ja muistiinpanoni kertoivat, että seuraava majapaikka on 2,5 km päässä, joten sinne mentiin isolla tahdon voimalla ja suomalaisella (stadilaisella) sisulla. Lopulta pääsin majapaikkaan ja onnistuin vielä saamaan onneksi viimeisen vapaana olleen huoneen. Matkaa tämän päivän vaellukselle kertyi kaiken kaikkiaan 26 km ja askelmittarin näyttäessä 38 083 askelta. Kaksi vaelluspäivää oli vaellettu ja 50 km takana. Näin vaihtui Espanjankin sää yhdessä yössä edellisen illan noin 32 asteen lämmöstä noin 20-22 asteeseen ja vesisateeseen. Iltapäivällä aurinko jo tosin paistoi tuttuun tyyliin ja lämmintä piisasi.
Su 29.6.2014 O´CEBREIRO – TRIACASTELA
Hyvin nukutun yön, aamujumpan ja aamutoimien jälkeen matka jatkui klo 07.40.
Eilisen kuuden kilometrin nousun jälkeen samaa nousua jatkui vielä 2,5 km puolipilvisessä kesäsäässä aina 1400 m. merenpinnan yläpuolelle Cabeiron upeaan vuoristokylään. Paras nousu vuoristossa oli arviolta noin 60- 70- asteista todella jyrkkää ja kivistä polkua n. 500 metriä. Vuoristossa reitti jatkui yhdentoista erikokoisen vuoristokylän läpi ja reitti päättyi lopulta 600 m. merenpinnan yläpuolelle, Galician provinssissa ja Lugon maakunnassa sijaitsevaan, Triacastelaan. Matkaa tänään oli kertynyt kaiken kaikkiaan 23,6 km.
Ma 30.6.2014 TRIACASTELA – SARRIA
Neljäs vaelluspäivä alkoi aamuhämärissä klo 06.10 ja suuntana Sarrian kaupunki 20 km päässä. Etapin alussa noustiin vuoristoa kohti, ei kuitenkaan niin ylös ja jyrkästi, kuin aikaisempina päivinä. Nousua oli reilu viisi kilometriä etapin alusta ja sen jälkeen muutama kilometri tasaista maastoa, jonka jälkeen loppu olikin loivaa alamäkeä Sarriaan saakka.
Matkan varrella reitti kulki muutamien pienien maalaiskylien lävitse ja vaelluksen ohella sai tutustua paikallisten maatilojen erilaisiin ja viehättäviin etaani- nimisiin tuoksuihin.
Vaellusta kertyi 20 km askelmittarin näyttäessä 37 357 askelta.
Sarrian kaupunki on noin parinsadan neliökilometrin laajuinen ja suunnilleen 14 000 asukkaan turistikohde. Kaupungissa on useita majoituspaikkoja ja kauppoja sekä muutamia historiallisia nähtävyyksiä Sarrian keskiaikaisen linnan ohella.
Majoituspaikaksi valitsin vuosi sitten avatun Hostal Obreidon, joka on tyylikäs ja siisti majoituspaikka. Varttuneempi pariskunta, joka paikan omisti, olivat ystävällisiä ja heiltä sai hyvää palvelua. Hinta yöltä kansainvälisessä yhteismajoituksessa oli 8,00 € omassa ”loosissa”.
Ti 1.7.2014 SARRIA
Uusi aamu, tänään päätin pitää lepopäivän ja kysyin voinko jäädä majoitukseen vielä yhdeksi yöksi. Päivän ajattelin käyttää lepäämiseen, syömiseen ja nähtävyyksien katseluun. Sääennuste on luvannut puolipilvistä n. 20 astetta, joten se sopi hyvin lähteä tutustumaan kaupunkiin. Päivän mittaan askeleita kertyi n. 15 km verran ja kaupungin kadut tulivat tutuksi.
Ke 2.7.2014 SARRIA – PORTOMARIA
Aamulla matka jatkui klo 06.15 kohti nro 27 etapin Portomariaa. Matkaa sinne kertyi 22,4 km ja reitti vaelteli pitkin vuoriston reunamia. Perille pääsin puolen päivän aikoihin ja peseytymisen jälkeen tein pienen palauttavan kävelyretken kaupungin keskustaan. Päivän askelmittarisaldo oli 39 887 askelta ja kokonaiskilometrimäärä koko päivälle muodostui 25,5 km.
To 3.7.2014 PORTOMARIA – PALAS DE REI
Tänä aamulla oli vuorossa 25 km etappi välillä Portomarin – Palas de Rei. Taival alkoi klo 07.15 ja perille pääsin n. klo 12.30 aikoihin. Etappi oli monipuolinen vaellettava alun pienistä nousuista ylös vuoristoon, välillä käynti lähempänä meren pintaa ja taas nousua vuoristoon. Loppumatka oli tasaisen vaihtelevaa ja laskevaa maastoa. Aurinko piti huolen, että jos ei muuten, niin hiki virtasi ja Palas de Rei´ssä olinkin aika rasittunut.
Päivän saldoksi askelmittari näytti 42 293 askelta ja iltapäivän pienen palauttavan kävelyretken jälkeen kokonaiskilometrimääräksi muodostui 27,2 km. Kokonaismatkaa Santiago De Compostelaan on jäljellä 68,0 km ja kolme etappia, joista seuraava 28 km etappi on tarkoitus vaeltaa kahdessa osassa.
Pe 4.7.2014 PALAS DE REI – MELIDE
Lähtö aamulla klo 06.45 ilman ollessa puolipilvinen. Päätin vaeltaa etapin noin puoleen väliin Melide- nimiseen kaupunkiin, jonne saavuin klo 10.20. Askeleita oli kertynyt 22 220 ja kilometrejä 14,8 km. Melidessä aurinko paistoi ja lämpötila oli n. 25 asteen paikkeilla. Illan päätteeksi vilkaisu askelmittariin antoi se lukemat 20,8 km ja 32 502 askelta.
La 5.7.2014 MELIDE – ARZUA
Matka jatkui Melidestä aamulla 06.35, ilma oli kostea yön tihuttavan vesisateen johdosta ja perillä Arzuanissa olin kello 10.15 aikoihin. Matkaa lauantaiaamun aamukävelylle kertyi 14 km raikkaassa ja luonnonkauniissa vuoristomaisemassa….päivän saldo kaikkiaan oli 17,4 km ja 27 788 askelta.
Su 6.7.2014 ARZUA – O´PEDROUSO
Vuorossa toiseksi viimeinen etappi ennen Santiago de Compostelaa. Etapin pituus Arzuasta O´ Pedrouzoon on 19,1 km ja se alkoi aamulla kello 06.40 sateisissa merkeissä. Sen lisäksi, että ehdin aamiaisen parissa viiltää juustoleikkurillani siivun oikean käden etusormesta, vettä piiskasi taivaalta. ”Matkaan vain, tuumin” ja etapin puoleen väliin saakka olikin paikoin aika mutaista- ja kuraista vaellusta, mutta sateen vaihduttua aurinkoiseksi ja reitin vaihduttua kovempipintaiseksi, unohtui kipukin sormesta.
Kokonaisuudessaan etappi sujui hyvin, sillä se oli aika tasaista alun muutamia nousuja lukuunottamatta ja perillä olin kello 11.30 aikoihin. Majoittumisen ja vaatteiden pesun jälkeen kävin syömässä ja katselemassa formuloita.
Askeleita tänään kertyi kaiken kaikkiaan 35 045 ja 22,4 km.
Vielä olisi viimeiset 20 km jäljellä….
Ma 7.7.2014 O´PEDROUSO – SANTIAGO DE COMPOSTELA
Viimeinen etappi lähti liikkeelle aamulla klo 06.15. Alun vuoristomaisen maaston jälkeen reitti oli tasaisempaa aina Compostelaan saakka. Sinne saavuin n. klo 12.20. Fiilis oli sanoin kuvaamaton, nyt koko El Camino oli onnistuneesti takanapäin. Saavuttuani ilmoittauduin Katedraalissa, jossa vaelluspassini tarkastettiin ja muistoksi sain diplomin ja sertifikaatin suorituksesta. Majoittumisen ja pienen levon jälkeen oli vuorossa tutustuminen Katedraaliin ja sen ympäristöön. Alue oli sanoin kuvaamaton kaikkine oheisjuttuineen. Lisäksi Katedraalin vieressä oli iso yliopistoalue sen historiallisine rakennuksineen mm. museoineen ja kirjastoineen.
Tilastot kertovat n. 950 km on kävelty ja askeleita on tossunpohjiin kertynyt n. 1 150 000 – 1 200 000 koko vaelluksen ajalta. Nyt on aika vetää muutama viikko henkeä, kerätä ajatuksia ja miettiä loppuyhteenvetoa.
