KERTOMUS PYHIINVAELLUSMATKASTA NAPOLIIN
Tämän vuoden pyhiinvaellus reissun lähdin tekemään Napoliin. Napoli tunnetaan monista eri nähtävyyksistä ja itseäni siellä kiinnostaa sekä Napolilainen maailmankuulu katuruokakulttuuri ja maailman ehkä isoin ja kuuluisin miniatyyrimaailma.
Päivitys 23.12.2021 klo 18.15
HELSINKI – MUNCHEN 17.12.2021
Aamu yöllinen herätys, nopea aamiainen ja lähtö kiireesti Helsinki- Vantaan lentokentälle. Lufthansa starttaa klo 06.05 ja ennalta saamani tiedon mukaan Covid- asioiden vuoksi matkaselvityksen hitaisuudesta oli varoitettu ennakkoon. Olin kentällä klo 4.00 jälkeen ja pitkään kestäneiden selvityksien jälkeen lopulta Lufthansan matkustajat päästettiin koneeseen.
Saksan Munchenissä oli koneenvaihto ja muutaman tunnin lepotauko. Ehdin nauttimaan Straussin kentällä aamiaista, sillä koneessa ei tarjoiltu koronan vuoksi, kuin ainoastaan vettä ja omalla kustannuksella sai halutessaan kahvia.
MUNCHEN – NAPOLI 17.12.2021
Jatkolento oli kentältä klo 10.45 paikallista aikaa, eli tunti jälkeen Suomen ajan. Napoliin saapuminen sujui hyvin ja otin lennosta taksin ja suuntasin vanhaan kaupunkiin, eli Centro Anticoon. Majapaikaksi olin sieltä edellisiltana varannut huoneiston, jossa on kaikki mukavuudet.
NAPOLI
Napoli on noin 3,1 milj. asukkaan kaupunki, se on myös Italian vanhimpia paikkoja ja kaupunki rakentui aikoinaan Vesuviuksen ympärille.
Napoli on eritoten kuuluisa ruuastaan, josta mm. Italian muu ruokakulttuuri on saanut virikkeensä. Napolin jalkapallo-ottelut ovat oma osansa paikallista kulttuuria ja elämän menoa. Eräs edesmennyt Diego Armando Maradona on Jumalasta seuraava tässä kaupungissa. Useissa paikoissa puhutaan edelleenkin Maradonasta ja hänen saavutuksistaan Napolille. Hänen valokuvansa ja pienoispatsaansa ovatkin vahvasti esillä katukulttuurissa. Kun menin erääseen miniatyyri- myymälään, olikin heti sisään tultuani pienoisveistokset vierekkäin.
Omat osansa tuovat etenkin historiallinen maanalainen verkosto ja Napolin lahden kuuluisat saaret, Isola d’Ischia, Isola di Capri ja Isola di Procida. Vuosittain sadat tuhannet turistit, aina julkisuuden henkilöt mukaan lukien, viettävät aikaa niissä.
Iltapäivällä lähdinkin kävelylle tutustumaan alueeseen. Tarjontaa miniatyyrien osalta, kuin myös katuruokien osalta oli mahtavasti. Illalla ennen majapaikkaan paluutani kävin vielä ihailemassa Chiesa Cattedrale di Napolia ja sen maalaus- ja veistostaidetta.
CENTRO ANTICA 18.12.2021
Aamu alkoi aurinkoisena ja lähdinkin heti aamusta kaupungille katsomaan paikkoja. Aamupäivä sujuikin katuruokailun parissa. Tarjolla oli monenlaista herkkua, niin suolaista kuin makeaakin. Minä lähdin suolaisesta liikkeelle ja ensimmäisenä otin Sisilialaisten oman perinneruuan eli Arancinin.
Arancinea on saatavilla koko Italiassa ja täälläkin sitä oli saatavilla sekä pyöreänä sekä Sisilialaiseen tapaan päärynän muotoisena. Arancine on minunkin suurta herkkua. Se sisältää edellispäivänä keitettyä riisiä, johon on lisätty vihanneksia ja/tai jauhettua lihaa sekä kastiketta. Eri puolilla Italiaa on erilaisia versioita siitä, mutta legenda kertoo sen olevan Sisilialaista alkuperää.
Täällä löysin päivän mittaan kumpiakin versioita ja maku oli kummassakin todella herkullinen. Lisäksi kokeilin pitkästä aikaa paahdettuja Kastanjoita. Ne muistuttavat ehkä eniten Saksanpähkinöitä, jos joku lukijoista ole niitä aikaisemmin maistanut.
Iltapäivällä kävin Napolin maanalaisessa maailmassa, eli satoja vuosia vanhassa kaupungissa. Sinne päästiin yksinkertaisesti portaita alaspäin noin 40–50 metrin syvyyteen. Siellä pääsi tutustumaan sen aikaiseen elämään ja rakennustaiteeseen. Alan ihmisenä on aina miettinyt miten silloin jo aikojen alussa pystytty rakentamaan ja keksimään mitä upeampia ratkaisuja kuten holvikaaren muotoisia kaaria yms. ja miten niistä on saatu tehtyä todella korkeitakin luomuksia.
Päivän seikkailut päättyivät Basilicassa ja kirkossa käymiseen. Upeat satojen vuosien vanhat maalaukset ja veistokset loistivat. Basilicoissa, kuten kirkoissakin on aina hyvä pysähtyä ja istua hetkeksi lepuuttamaan jalkoja ja tapahtumia päivän seikkailuista. Samalla voi miettiä syntiä syviä menneestä vuodesta ja ajatella elämää eteenpäin. Minua huvitti, kun eräs italialainen Napolista kotoisin oleva ystävätär laittoi viestiä ”Vedi Napoli e poi muori…said Goethe”, suomeksi se tarkoittaa jotakuinkin että: ”Näe Napoli ja kuole sitten” sanoi Goethe.
POMPEIJI 19.12.2021
Tänään lähdin heti aamusta vaellukselle Pompeijiin. Puolen tunnin junamatkan jälkeen saavuin sinne ja 16,00 € maksaneen tiketin ostamisen jälkeen tutustuin saamaani opaste paperiin Pompeijin alueesta. Luvassa oli mielenkiintoinen vaellus raunioiden keskellä.
Pompeiji oli aikanaan vauraus kaupunki, mutta Vesuviuksen laava hautasi sen alleen vuonna 79. Päästiin aina vuoteen 1594 kun se löydettiin uudelleen. Legenda kertoo, että joku paikallinen arkkitehti löysi vahingossa alueelta raunioita ja kesti aina 1700- luvulle ennen kuin niitä alettiin tarkemmin tutkimaan ja alue todettiin olevan Pompeijin alue. Nykyään alue on niin iso, että siellä saa hyvin vietettyä päivän. Hintataso alueen sisäänkäyntien ravintoloissa ja kahviloissa on korkea verrattuna esim. Napolin vanhan kaupungin hintatasoon. Joten päivän retkelle on hyvä varata ennalta hankittua välipalaa.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta, kun liikkui pinta-alaltaan n. 66 hehtaarin alueella ja mietti, minkälainen työ ylipäätänsä on ollut sen puhdistamisessa tuhkasta yms. Nykyajan väestölaskennan mukaisesti on kerrottu sen asukasluvuksi noin 20 000 asukasta vuonna 79 ennen sen tuhoutumista. Asukkaiden toimeentulo oli tullut pääosin viinin- ja oliivin viljelystä.
NAPOLIN PIZZAT 20.12.2021
Neljäs päivä Napolissa avautui auringon paistaessa. Aamiaisen ja etätyötunnin jälkeen lähdin vanhaan kaupunkiin kiertelemään, sillä miniatyyrimaailmassa oli vielä paljon nähtävää. Lounastauon vietin katuruoka paikan yhteydessä olevassa Trattoriassa. Tarjoilija tunsi minut heti suomalaiseksi ja hän osasi muutaman sanan Suomeakin. Kaveri kertoi käyneensä Suomessa parikin kertaa ja kertoi retkestänsä minulle. Hän suositteli minulle Scugnizzielli – nimistä alkupalaa ja valitsin sen, sekä pääruoaksi alunperin suunnittelemani Margherita- pizzan. Lopputulos oli erinomainen valinta.
Aidon Napolilaisen pizzan valmistus ja syöminen oikeaoppisesti tapahtuu siten, että pizza paistetaan 50 sekunnissa ja syödään seuraavan kuuden minuutin aikana. Näin saadaan parhain ja intohimoisin makunautinto siitä esiin. Laadukkaimmat pizza- ravintolat toimivat näin, kuten maailmankuulu Da Michele (Via Cesare Sersale 1-3).
Da Michelessä tarjoillaan vain kahta pizza lajiketta. Toinen pizza, Marinare, pitää sisällään vain tomaattikastiketta ja toinen, Margherita, tomaattikastikkeen lisäksi Mozzarella juustoa. Pizzoja on eri kokoisia, joten nälkä lähtee taatusti. Juomavaihtoehtoja on tasan neljä, eli Cokiksen ja Fantan lisäksi vesi ja paikallinen olut. Ravintola on avoinna klo 11-23 välillä ja joka kerta, kun olen sen ohi kävellyt, on ihmisiä jonossa kymmeniä. Jonottaminen kestää joskus tunninkin, etenkin lounas aikaan, mutta se kannattaa.
Forcellan alueella, jossa siis Da Michele sijaitsee, on muitakin edullisia ja laadukkaita pizzerioita. Yksi niistä on legendaarinen Trianon a Forcella. Siellä on tarjolla useampaa eri pizza valikoimaa.
NAPOLI 21.12.2021
Napoli heräsi hiukan pilvisenä, mutta lämpimänä. Aamutoimien jälkeen lähdin ulos katselemaan Napolia ja etsimään pankkiautomaattia. Kun vihdoin löysin pankkiautomaatin, johon kelpasi suomalainen pankkikortti ja josta sain lisäksi kaivattua käteistä, niin ok.
Jonkun ajan kuluttua pysähdyin ottamaan espresson yhteen pystybaariin. Katselin maailman menoa, kun töihin menevät poikkesivat ottamaan aamuisen espresson ja jatkoivat kiireellä matkaa kuka mihinkin. ”Samanlaista meininkiä kuin muissakin Italian isoimmissa kaupungeissa”, tuumasin.
Kävelin Via Toledoa, yhtä Napolin pääkaduista, kun torvet soi ja kumit vinkuivat. ”Kuinka he joka päivä jaksavat samanlailla vääntää rattia aivan tukkoisessa liikenteessä” mietiskelin. Jos autoja on kolmekymmentä jossain risteyksessä, niin Vespoja varmaankin tuplamäärä. Liikenteen meno muistutti jo jonkin verran Milanon tai Rooman liikennettä.
Matkani jatkuessa palasin Via Tribunalelle, jossa ihmisten paljous jo näkyi ja Vespat sekä autot niiden seassa. Poliisit vartioivat muutamissa Via Tribunalen risteyksissä, jotta turhat autot ja Vespat eivät ihmisvilinään voineet mennä. Kumminkin tööttäilyä riitti ja ihmiset siirtyivät automaattisesti sivuun siksi aikaa, kun auto tai Vespa ihmismassat kapealla kadulla ohittivat.
Tarkoitukseni oli käydä vielä muutamassa museossa, mutta tarkemman selvityksen jälkeen selvisikin niiden olevan tiistaisin kiinni. Nyt aikaa käydä taas miniatyyrejä katsomassa ja selvittää samalla kotiinpäin paluuta. Korona määräykset muuttuvat koko ajan niin Suomessa, kuin Saksassa ja täälläkin. Paluulennon sain varattua Münchenin kautta Helsinkiin, mutta vielä oli selvitettävä matkustusasiakirjan tilanne sekä koronatestin tarpeellisuus, sillä Münchenissä vietän kumminkin aikaa lentojen välissä.
Via San Gregoriolla kävellessäni pääsin katsomaan muutaman alan ammattilaisen tekemisiä. Oli ilo katsella heidän työtänsä ja näki kuinka tarkkaa touhua se oli. Olen joskus Suomessa kysellyt miniatyyrien selvyyttä, mutta vähänlaista se taitaa olla kun en ole siitä selvyyttä saanut. Osana varmaankin on Katolilaisuus ja heidän merkityksensä, koska isoin osa kaikista miniatyyreistä liittyy uskontoon, ns. seimi- perinteeseen. Osansa tuovat lisäksi tuhannet eri jääkaappimagneetit ja julkkishenkilöiden pienoismalli- patsaat.
Ihmisvilinässä kiinnitin huomiota myös koronamaskeihin, sillä joukossa oli vain muutamia joilla ei ollut maskia naamallaan. Monet kirkot, basilikat, ravintolat jne. ovat ottaneet Green Passin käyttöön, apteekkeihin pääsi vain muutama ihminen kerralla sisälle. Maskilinjaus on tiukka, niin kuin pitääkin. Kysymyshän on ainoastaan hyvästä asenteesta toisen kunnioittamisesta.
NAPOLI 22.12.2021
Aamun ohjelmassa oli käynti Roomalaisajan Castel Dell’Ovo linnassa entisellä Megariden saarella, joka nykyisin tunnetaan nimellä Napolin niemimaa. Castel dell’Ovo on Napolin vanhin linnoitus. Linnan perustivat kreikkalaiset uudisasukkaat n. 500-luvulla eKr. ja linnan erikoisuus on siinä, että se on rakennettu suorakulmaiseksi linnakkeeksi.
Linnan sijainti tarjoaa erinomaisen näkymän Napolin rannalle ja sen ympäröivälle alueelle. 1800-luvulla sen itäpuolelle muodostui kalastajakylä, joka nykyäänkin on voimissaan.
Majapaikastani se oli noin 45 min. kävelymatkan päässä ja kävellessäni sinne pitkin merenrantaa sain katsella rannikon elämää. Napolin rannikko on poikkeava, että lähelle rantaviivaa ei pääse, koska laivasatama ja muu teollisuus on linnoittautunut sinne. Rannan suuntaisesti kulkee lisäksi ajoväylä Via Reggia di Portici joka jatkuu Via Nuova Marina nimisenä.
Castel dell’ Ovosta suunnistin kohti Santa Teresan kirkkoa ja Palazzo delle Arti Napolia. Rakennukset sijaitsevat vastakkain. Jatkaessani matkaa sieltä, oli matkan varrella mm. Palazzo del Plebiscito (kuninkaallinen palatsi) ja sen aukio Piazza del Plebiscito. Seraavana eteeni tuli Teatro di San Carlo, 1800- luvulla valmistunut mahtava oopperatalo. Sen pohjois- puolella on Galleria Umberto, mahtava rakennuskompleksi. Mielenkiintoisia kohteita vierekkäin. Jatkoin matkaani takaisin päin ja saavuttuani Centro Anticoon, kävin lounaalla ennen pientä siestaa.
Iltapäivä sujui Via Tribanalin ja Via San Germanon seutuvilla katsellessa maailman menoa. Huomenna on edessä lähtö takaisin Suomeen viettämään joulua tyttäreni kanssa. Tänne jäävät erinomaiset muistot menneestä viikosta kaikkine juttuineen.
NAPOLI JA ITALIA
Vanha kaupunki, eli Stormico Antico tai Centro Antico, mitä nimeä kukin nyt haluaa käyttää, on Euroopan suurin historiallinen alue. Pienet kadut, kujat ja torialueet (Piazzat) tarjoavat monenlaista palvelua. Niille, jotka eivät aikaisemmin tällaisilla alueilla ole liikkuneet, niin voivat säikähtää ihmisvilinässä liikkuvia vespoja ja autoja. Täälläkin, etenkin vespat, liikkuivat aika kovaa välillä, mutta itseäni ne eivät häirinneet. Huvittavimpia kohtaamisia oli, kun joku nainen ajoi pieni 3–4-vuotias lapsi sylissään yhdellä kädellä ohjaten rööki suussa vespaa. Lisäksi toinen kohtaaminen jäi mieleen, kun kaksi vanhahkoa naista ajoivat, ilman kypäriä tietysti, vespalla. Heidän yhteisikänsä oli varmaankin lähempänä 130–140 vuotta. Liikkumaan on päästävä…
Liikkuminen kävellen täällä sujuu monesti huomattavasti paremmin kuin taksilla tai busseilla. Liikenne ruuhkat ovat isot, yhtenä syynä näkisin autojen ja vespojen parkkeeraamisen. Parkkipaikkoja kun ei silloin satoja vuosia sitten rakennettu, niin nyt kulkuvälineet parkkeerataan sinne missä tilaa on.
Kaupunkia ei ole päästy mafian toimesta kunnostamaan siten, kuin olisi ollut tarvetta. Vasta viime vuosina on mafiaa päästy hiukan nujertamaan ja kauan sitten tarvittavia töitä on päästy viimein tekemään. Mafian valta näkyy vielä täällä enimmäkseen rakennusalalla ja jätehuoltoasioissa. Kadut ja kujat ovat monesti roskien peittämiä, kun jätehuolto ei aina yksinkertaisesti pelaa, rakennuksien korjaus- ja kunnostustyöt venyvät pitkään. Muutoin esimerkiksi turistit ja paikalliset voivat liikkua ja olla täällä vapaasti ilman mafian pelkoa.
Italiassa, niin kuin täälläkin Napolissa, ei liikkuminen siis ole pienillä ja sokkeloisilla kujilla ja kaduilla aina helppoa varsinkin etsiessäsi oikeaa osoitetta johonkin tiettyyn paikkaan. (Sen olen itsekin monesti todennut).
Kännykän GPS- järjestelmäkin voi näyttää kivitalojen keskellä välillä ihan mitä vaan. Itse olen oppinut käyttämään lukuisia aukioita (piazzoja) apuna. Aukioiden mukaan on helpompi suunnistaa ja löytää hakemaansa, kuin pelkkien katujen tai kujien nimitietojen perusteella. Monesti kadun nimikin voi vaihtua kesken ja välttämättä sitä ei heti huomaa, kun joutuu keskittymään muihin asioihin.
Arrivederchi Napoli!
”Vedi Napoli e poi muori…said Goethe”
”Näe Napoli ja voit kuolla sitten” sanoi Goethe.