Ti 7.7.2015 LÄHTÖ ITALIAAN
Tämän kertainen vaellusmatkani on Via Francigena ja vaelluksen lähtöpaikaksi olin valinnut pohjois-Italian St. Bernandon. St. Bernando sijaitsee Italian ja Sveitsin rajalla, Aostasta pohjoiseen.
Aamulla klo 06.40 aikoihin lähti lentoni Lufthansalla Frankfurtin kautta kohti Milanoa. Milanoon saavuin paikallista aikaa kahdentoista aikoihin. Malpenzan kentältä siirryin kohti Milanon keskustaa ja rautatieasemaa, josta lähdin klo 13.18 lähtevällä junalla kohti Aostaa, pohjois- Italiaa. Aostassa vietin pari ensimmäistä päivää tutustuen paikalliseen kulttuuriin ja kaupunkiin.
Helsingistä lähtiessäni sää oli kolea ja sateinen lämpötilan ollessa noin 14 astetta. Vastaavasti Milanoon saapuessa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli vastaavasti n. 35 astetta celsiusta. Oli haaste lähteä vaeltamaan Via Francigenaa, noin 1500-1600,00 km taivalta St. Bernardon vuoristosta kohti Paavia ja Vatikaania ja siitä edelleen Bariin.
Ennalta olin tutustunut vaellusreittiin ja tilannut sitä koskevan englanninkielisen oppaan lukeakseni sitä iltaisin saadakseni unen päästä kiinni. Myös Google näytteli pääosaa etsiessäni tietoja mm. majoituspaikoista ja vaellusreitistä. Muutamien keskustelupalstojen kautta sain lisäksi infoa mm. majoituksista, kuten myös muusta reittiin liittyvästä historiasta. Lähtökohdat vaellukselle olivat siis kutakuinkin hyvät ja mielenkiinnolla siis odotin vaelluksen alkua.
SAAPUMINEN AOSTAAN
Iltapäivällä saavuin Aostaan muutaman junanvaihdon myötä. Aosta vaikutti ensisilmäykseltä hienolta paikalta, joksi se myöhemmin osoittautuikin. Junamatka oli aikamoinen seikkailu etelä- Eurooppalaiseen tapaan. Milanosta lähtiessäni junalla, niin kuin alun perin oli tarkoituskin, junan konnari kertoi lähellä Torinoa, että minun pitäisi vaihtaa toiseen junaan.
Seuraavan junan pitikin mennä suoraan Aostaan, mutta näin ei käynytkään, vaan piti vielä vaihtaa Ivreassa kolmanteen junaan ja edetä loppumatka näin. Lopulta pääsin perille hyvin ja suunnilleen silloin kuin pitikin. Rautatieasemalta suunnistin kohti Aostan keskustaa, josta olin varannut yhden hengen huoneen eräästä hotellista kohtuulliseen 45,00 € hintaan yö.
Aosta on upea turistipaikka ja Italian lisäksi täällä puhutaan paljon paikallista murretta ja ranskaakin. Positiivisinta oli myös, että englannilla pärjäsi, etenkin nuoremmat vaikuttivat osaavan sitä hyvin, lisäksi ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia.
8.7.2015 AOSTA JA St. BERNARDO
Aamu alkoi maittavalla aamiaisella majapaikan vieressä olevassa kahvilassa. Tarjolla oli cafe con latten lisäksi mm. appelsiinimehua, croisanttia, kinkkua, juustoa. Tämän jälkeen suunnistin kohti paikallista bussiasemaa, josta ostin 3,50 € maksavan tiketin Saint Bernardoon menevään bussiin. Reilun tunnin ajon jälkeen (n.38 km) henkeä salpaavissa vuoristomaisemissa saavuin n. 2500 m. korkeudella sijaitsevaan kylään. Bussin saapuessa St. Bernardoon pysähtyi se Italian puolelle, jossa oli osa kylän rakennuksista ja toinen osa kylää oli taas Sveitsin puolella. Kävely rajan yli ja käynti katolilaisten kirkollisissa rakennuksissa sekä Via Francigena- pyhiinvaelluspassin hankinta sieltä oli kaikkiaan hieno kokemus. Käveltyäni rajan ylitse tapasin pari ranskalaista varttuneempaa 70- v. prätkäkundia. Kun he kyselivät mistä päin olen, vastasin että Kimi Räikkönen ja Ferrari. Kundit tiesivät heti mistä olen ja toivottivat hyvää jatkoa.
Saavuttuani iltapäivällä takaisin Aostaan kiersin vielä kaupunkia ja tutustuin paikallisiin nähtävyyksiin sekä kaupungin tarjoamaan näyteikkuna shoppailukierrokseen. Aamulla alkanut paahtava auringonpaiste oli noussut jo 40 asteen tietämiin lämmittäen hyvin koko pohjoista Italiaa ja siellä vierailevia turisteja.
Seuraavaksi yöksi varaamani yhden hengen huone osoittautui kolmen hengen isoksi huoneeksi, joten tuuletuksenkin sai hyvin järjestettyä varjon puolella olevaan huoneeseen. Kaupungin kivijalkamyymälöistä hankin paikallisia tuotteita, kuten kinkkua, juustoa ja pienen pullon punkkua. Näiden parissa vietin iltapalatuokion ennen unille menoa.
To 9.7.2015 KOHTI CHATILLONIA
Päivän vaellus oli n. 33 km pitkä. Lähtöni tapahtui n. klo 05.45 ja puolimatkaan saakka taivalsin vuoristoa ylös ja alas. Vaellusreitin alusta pystyi valitsemaan vuoristoreitin tai alhaalla laaksossa kuljettavan reitin. Valitsin vuoristomaisemat ja niiden haastavuuden. Ilmasto oli taas suotuisa, sillä lämpöä riitti edellispäivien tapaan n. 35 astetta, ehkä välillä vähän enemmänkin.
Iltapäivällä pääsin kello n. 15.30 aikoihin perille Chatilloniin ja majapaikkakin löytyi heti pääkadun varrelta, aivan keskustasta. Jääkylmän suihkun jälkeen käytin siesta-ajan loppuhetken iltapäiväunien muodossa. Lisäksi päälläni ollut vaatekertakin kaipasi hiukan huuhtelua, jotta huomenaamulla se olisi paremman tuoksuinen. Myöhemmin illalla tutustuin tähän kaupunkiin paremmin, tosin sen verran minkä jalat antoivat myöden. Illan päätteeksi piti maistaa paikallista pientä kylmää huurteista pienen iltapalan kanssa ja päättämään näin ollen päivän rasitus ja tasaamaan nestetasapaino kohdalleen.
10.7.2015 CHATILLON – PONT SAIN MARTIN
Aamulla oli taas aikainen herätys ja suunnitelmissa oli kävellä Verresiin, noin 26 km Chatillonista. Aamu olikin yllättäen viileähkö ja hiukan pilvinen. Ensimmäiset 25 km menikin reippaasti ja niin päätin jatkaakin seuraavaan isompaan kaupunkiin eli Pont Saint Martiniin, jonne matkaa kertyi kaiken kaikkiaan yhteensä 42 km. Viimeiset kymmenen kilometriä tuntui jo jaloissa, kun lämpötilakin oli noussut 30-35 asteen paremmalle puolelle.
Aikaa vaelluksella tänään meni lopulta n. 9,5 h. Majoituskin järjestyi nopeasti, sillä kaupungissa oli 56 vuodepaikkainen kahden hengen huoneista koostuva majapaikka pyhiinvaeltajille. Hintakin oli kohtuullinen, eli 15,00 €/ yö hotellitasoisessa huoneessa. Receptionin Angela kertoi, että majoituskapasiteetti oli ennen minun tuloa kaksi italialaista vaeltajaa ja varauksia ei ollut ainakaan etukäteen tehty, joten rauhassa sain yön viettää.
Neljäs yö on siis edessä ja matkaa taivallettu Aostasta n. 73 km. Ensimmäiset tuntemukseni Italiasta olivat erittäin positiiviset, vaikka muutama ennalta käsittämäni asia yllättikin. Etenkin yleinen hintataso onkin pitkälti Suomen tasoa ellei kalliimpi. Tosin eniten kaipaamani punkku, kinkku ja juusto olivat edullisia ja erittäin herkullisia. Tosin moni muu ruokalajike ja yllättäen polttoainekin olivat kalliimpia kuin Suomessa.
Matkalla St. Bernandoon.Vielä ei ole Via Francigenan reitillä päästy läheskään samanlaiseen organisointiin, kuin esimerkiksi Santiago de Compostela- reitillä järjestelyt ovat. Tosin vapaaehtoiset tekevät täällä kovasti duunia saadakseen VF:n toimimaan paremmin ja käsitykseni mukaan innokkaita vapaaehtoistekijöitäkin riittää.
Yksi merkittävimmistä ovat aamiaiskuppiloiden aukioloajat, sillä ne ovat vielä pääosin kiinni aamukuuden aikoihin. Monet aukeavat vasta 07.00-08.00 aikoihin, kun osa vaeltajista ovat jo pääosin lähteneet taipaleelle ja poistuneet kaupunkialueilta.
Nyt voi todeta ainakin pohjois- Italian osalta, että kuppiloita ei paljon maaseudulle mentäessä vaellusreitin varrella ole. Myös ensisijaisesti vaeltajille tarkoitettuja majapaikkoja on vähän ja etenkin majoittuessa muihin esim. majapaikkojen hintataso nousee jo selvästikin verrattaessa Espanjan vastaaviin.
Vaellusreitin merkitseminen on ainakin Aostasta eteenpäin ollut kohtuullisen hyvin merkittyä, ei tosin samaa tasoa kuin esim. Espanjan reiteillä. Selkeä kartta/ opaskirja oli siis hyvä olla mukana.
Tiedetään, että rakennus- ja taidealan kulttuuripuolta löytyy Italiasta sanoin kuvaamattomasti. Tämä on ainakin minulle ollut upea asia ja sen lisäksi pohjois- Italian hulppeat vuoristomaisemat, jotka ovat käsittämättömän kauniita. Varmaankin myös Pienmonte ja Toscanakin, kunhan sinne asti pääsen. Tässä yksi syy miksi viihdyn täällä ja tänne halusin vaeltamaan.
La 11.7.2015 SAINT PORT MARTIN- ROPPOLO
Vaellus alkoi aamulla klo 06.00 aikoihin ja suuntana oli Ivrea, jonne matkaa on 26 km. Päästyäni Ivreaan n. klo 10.30 ja ennalta valitsemaani majapaikkaan, olikin se loppuunmyyty. Receptionin tyttö auttoi etsimään uutta varausta ja lopulta noin kymmenes kerta onnistui ja löytyi kohtuuhintainen (20,00 €/yö) majapaikka Roppolosta, tosin 24 km päästä. Ainoa vaihtoehto sinne oli vain yksinkertaisesti kävellä. Matkaan siis vain ja Roppoloon saavuin klo 16.00 aikoihin aika uupuneena 50 km vaellusta takana.
Viveronessa, muutama kilometri ennen Roppoloa, oli upea uimaranta vaellusreitin vieressä, joten pakkohan minunkin oli tässä helteessä pulahtaa veteen ja tehdä piristävä uintikierros. Vesi oli tosin aika lämmintä, joten isoa viileyttä se ei keholle tuonut. Auringonpaiste oli nostanut lämpötilan taas n. 35 asteen tietämiin, joten tutulla tyylillä mentiin.
Roppolossa pitää idyllistä majataloa keski-ikäinen Signora. Loretta nimiseksi esittäytynyt rouva on sisustanut muutaman majoitushuoneen todella upeaksi. Sisustus on maalaismaisemaan sopiva sekoitus todella vanhaa aikakautta sekä ripaus 60-70- lukua.
Matkaa Roomaan on jäljellä enää 800 km ja lupasin itselleni, että huomenna en vaella 24 km kilometriä enempää. Tein seuraavan yöpymisvaraukseni jo etukäteen San Germanoon.
Su 12.7.2015 ROPPOLO- SAN GERMANO
Aamulla oli Loretta laittanut upean aamiaisen monine eri herkkuineen. Pöydässä oli Cappuccinon lisäksi kaakaota, erilaisia mehuvaihtoehtoja, eri hedelmälajeja, paahtoleipää, marmeladeja, croisantteja, keksejä, muroja jne. ”Loistava alku aamulle”, tuumasin. Hyvän aamiaisen vuoksi pääsin matkaan (vasta) klo 07.15 ja suuntana oli siis San Germano.
Matkaa Santhian kautta Germanoon kertyi siis n. 24 km ja perillä olin klo 13.00 aikoihin. Matka sujui hyvin, vaikka lämpötila nousikin aamutuntien aikana pikaisesti taas 30-35 asteeseen. Santhia, vaellus reitin puolessa välissä, pysähdyin ensimmäisen ja ainoan kerran. Pidin lyhyen venyttely- ja kahvitauon ja sen jälkeen taas menoksi.
Germanossa majoituin paikkaan, jossa on majoituspalvelun lisäksi baarin puoli ja ruokaravintolan puoli. Onneksi, sillä kylässä ei muutaman kiinni olevan kaupan ja parin muun baarin lisäksi muuta ollut. Varaamani huone oli siisti suihkutiloineen ja hintakin oli kohdallaan eli 20,00 €/ yö. Iltapäivällä istuin alakerran baarissa kirjoittamassa blogiani ja katsellen ravintolan menoa. Vieressäni iäkäs pizzakokki tekee italialaiseen tyyliin pizzaa vanhassa kunnon puulämmitteisessä uunissa. Tämä puulämmitteisessä uunissa paistetun pizzan nautinto pitää itsekin kokea ja tilasin samalla pizzan ilmakuivatun kinkun, rucolan ja mozzarellan kera.
Ma 13.7.2015 SAN GERMANO- PALESTRO
Huonosti nukutun ja lyhyeksi jääneen unien tahdittamana (helvetinmoinen kuumuus) sekä lisäksi ilman aamukahvia saaneena lähdin kohti seuraavaa etappia. Olin ajatellut pysähdyspaikaksi Vercellesta, mutta vaelsikin suoraan Palestroon. Matkaa kertyi 30 km ja perille päästyäni asetuin ensimmäiseen majataloon. Majatalon pihalla vastassa oli, kuin tilauksesta, nuorekas lady. Hän esitteli itsensä Ambraksi ja toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi majapaikkaan. Muutama tovi saapumiseni jälkeen tuli fillarilla majoitusta etsimään ikäiseni ranskatar, joka kertoi nimekseen Marie.
Hetken tutustumisen ja juttutuokion jälkeen suuntasimme jo yhdessä lähimarkettiin sekä suunnittelimme samalla laittaa illalla yhdessä illallista. Ambra kysyi, ”Voisimmeko yhdessä viettää kivan illan ruuan ja viinin kanssa”. Suostuimme tietysti ja sovimme, että aloitamme ruuanlaiton suunnilleen seitsemän aikoihin. Ilta sujuikin mukavasti syöden ja kertoillen tarinoita, kunnes puolen yön aikaan oli aika hyvästellä ja vaihtaa yhteystietoja. Aamulla odotti taas uudet tuulet…
Ti 14.7.2015 SAN GERMANO- TROMELLE
Aamulla jatkoin taas vaeltamista kuuden aikoihin ja pääsin Mortaraan. Vaikka kaupunki oli iso, niin kohtuuhintaista vapaata majoitusta ei meinannut löytyä. Otin samantien suunnaksi Tromellen, joka oli n. 10 min. junamatkan päässä ja sieltä löysin kaipaamani majoituksen miltei heti. Vaellusta tälle päivälle kertyi 22 km ja perillä Mortarassa olin 12.00 aikoihin. Tromellessa noustuani junasta ja käveltyäni kylän keskustaan tapasin vanhemman miehen. Kaveri saapui paikalle ikivanhalla jopoa muistuttavalla fillarilla, jossa oli tyylikäs ”Via Francigena” tarra rungossa. Italiaksi hän selitti jotain, mitä en aluksi ymmärtänyt mutta lopulta selvisi, että hän tarjosi majoitusta. Kerroin viittomakielellä tarvitsevani majoituksen ja hän opasti minut paikallisen kirkon tiloihin. Aluksi hän leimasi vaelluspassiini paikallisen tunnusleiman ja tämän jälkeen hän tarjosi ison avaamattoman pullon kylmää vettä. Kun pakollinen byrokratia oli ohitse, hän vei minut kadun toiselle puolelle, josta löytyi minulle kolmen hengen huone käyttööni. Selvisi, että kaveri pitää yllä paikallisen seurakunnan majoitusta ja opastaa pyhiinvaeltajia avun tarvittaessa. ”Upeaa, kaveri tekee hienoa duunia”, ajattelin mielessäni…
Ke 15.7.2015 TROMELLE- PAVIA
Aamulla lähdin matkaan jo viiden aikoihin. Matka taittui muutaman pikkukylän ja isomman kaupunginkin lävitse Paviaan ja perille saavuin klo 11.00 aikoihin. Pavia oli iso kaupunki asukasluvun ollessa n. 80 000. Paviassa majoituin Ostello Santa Maria in Betlem- nimiseen seurakunnan ylläpitämään majapaikkaan. Yöpyminen maksoi 20,00 € ja majatalo on uudenaikainen kaikkine hienouksineen ja majoituskapasiteetin ollessa 21 hlöä.
Tämä etappi oli tällä erää viimeinen, sillä huomenna oli aika palata koti Suomeen ja yrittää tavoittaa pitkäaikainen, ihana ja luotettava fysioterapeuttini Saila.
Vaellusta kertyi kaiken kaikkiaan n. 238 km haastavissa 30-40 asteen olosuhteissa ilman kosteusprosentin ollessa lähes trooppisen ilmaston tasoa tai paikoin jopa polttavan kuivaa ja kuumaa. Tämän lisäksi muutakin palauttavaa liikkumista kävellen kertyi noin 70-80 km.
To 16.7.2015 PAVIA- MILANO- TUKHOLMA- HELSINKI
Aamulla lähdin junalla klo 06.30 kohti Milanoa. Milanossa kiertelin aamulla muutaman tunnin kaupungin keskustaa ja katselin kaupungin aamuista menoa. Tämän jälkeen otin suunnaksi Milanon Linaten kentän, josta SAS- lento lähti klo 13.00 ja Helsinkiin palasin Tukholman kautta klo 19.00.
Mieleeni vaellusreissusta jäi kokonaisuutena positiivinen kuva, niin itse vaelluksesta, kuin muustakin ajasta Italiassa. Italian äärimmäisen kovat helteet olivat ensimmäiset 136 vuoteen, joten kuumuus tuli koettua oikein kunnolla. Vaelluksen osalta kaipasin enemmän vaeltajia reitille, kuten myös aikaisemmin mainitsemani muunlainen vaeltajille tarjolla ollutta palvelua kaipasi lisää. Vaellusreitin varrella ei ollut sellaista kahvila- tai vaelluksesta kertovaa tarjontaa, kuin Espanjan puolella. Lisäksi ihmettelin, miksi moni kirkkokin oli etenkin aamu päivisin kiinni.
Itselläni aikainen vaellukselle lähtö johtui helteestä. Parhain ajankohta oli lähteä vaeltamaan mahdollisimman aikaisin. Espanjassahan tilanne on toki samanlainen ja siellä nykyään ainakin vaeltajien suuri määrä aiheuttaa sen, että lähteminen päivän taipaleelle tapahtuu jo ”majoituskilpajuoksun” takia aikaisin aamulla. Onneksi Via Francigenalla ei sitä tarvinnut pelätä.
Via Francigenan alku oli suurenmoista etenkin St.Bernardon ja Aostan ympärillä olevien isojen vuoristojen myötä. Vuorilla vaeltaessasi tunsit itsesi todella pieneksi ihmiseksi. Vuoristo näytti sinulle uutta ja ihmeellistä puolta elämässäsi.
Muutama ystäväni onkin joskus kysynyt mikä sinussa tekee sen, että menet kovalla helteellä osa invalidina rääkkäämään itseäsi ja vielä vapaaehtoisesti kävelemään paikasta toiseen. Vaeltamisesta on helppo kertoa, mutta monen on vaikea ymmärtää silti sen todelliset syyt? Parhaiten ymmärryksen saa, kun menee, kokee ja vaeltamaan itse edes jonkin matkaa.
Sen mitä nyt Via Francigenalta hain ja aikaisemmin El Caminolta, olivat saamani asiat paljolti samantapaisia ja keskittyivät paikallisen kulttuuriin, niin rakentamisen kuin ruu’ankin osalta. Myös erilaisten asioiden läpikäyminen kuului osana vaellukseen.
Mielestäni kovinkaan paljon asiat eivät Espanjan ja Italian välillä eroa, mutta taas Suomeen verrattuna monikin asia oli toisin. Ihmisten ystävällisyys, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin oli mieleenpainuvaa. Vastaavasti isojen kaupunkien liikenne oli kaaosmaista näin suomalaisnäkökulmasta. Se olikin ainoa asia, missä Espanjalaisilla ja Italialaisilla oli aina kiire.